sisällysluetteloon
edelliseen osaan
seuraavaan osaan
| Of Relative or Comparative Beauty. | Suhteellisesta eli verrannollisesta kauneudesta | ||
| 1 | If the preceding Thoughts concerning the Foundation of absolute Beauty be just, we may easily understand wherein relative Beauty consists. All Beauty is relative to the Sense of some Mind perceiving it; but what we call relative is that which is apprehended in any Object, commonly consider'd as an Imitation of some Original: And this Beauty is founded on a Conformity, or a kind of Unity between the Original and the Copy. The Original may be either some Object in Nature, or some establish'd Idea; for if there be any known Idea as a Standard, and Rules to fix this Image or Idea by, we may make a beautiful Imitation. Thus a Statuary, Painter, or Poet, may please us with an Hercules, if his Piece retains that Grandeur, and those Marks of Strength and Courage, which we imagine in that Hero. And farther, to obtain comparative Beauty alone, it is not necessary that there be any Beauty in the Original; the Imitation of absolute Beauty may indeed in the whole make a more lovely Piece, and yet an exact Imitation shall still be beautiful, though the Original were intirely void of it: Thus the Deformitys of old Age in a Picture, the rudest Rocks or Mountains in a Landskip, if well represented, shall have abundant Beauty, tho' perhaps not so great as if the Original were absolutely beautiful, and as well represented: Nay, perhaps the Novelty may make us prefer the Representation of Irregularity. |
Jos edellä esitetyt ajatukset absoluuttisen kauneuden perustasta ovat oikeita, voimme helposti ymmärtää, mistä suhteellinen kauneus koostuu. Kaikki kauneus on suhteessa sen mielen aistiin, joka sen havaitsee, mutta suhteelliseksi kauneudeksi kutsumme sitä, mitä huomataan missä tahansa kohteessa, jota yleisesti pidetään jonkin alkuperäisen mallin jäljitelmänä. Tämä kauneus perustuu alkuperäisen ja kopion väliseen yhtenevyyteen, eräänlaiseen ykseyteen. Alkuperäinen malli voi olla joko luonnonkohde tai jokin vakiintunut idea. Jos nimittäin on olemassa jokin tunnettu idea, joka toimii mittapuuna, ja sääntöjä, joiden avulla tämä kuva tai idea voidaan täsmentää, on mahdollista saada aikaan kaunis jäljitelmä. Siten kuvanveistäjä, taidemaalari tai runoilija voi miellyttää meitä Herkuleksellaan, jos teoksessa säilyy se suuruus sekä ne voiman ja rohkeuden merkit, joita kuvittelemme tälle sankarille. Pelkän suhteellisen kauneuden tai vertailukauneuden saavuttamiseksi ei ole välttämätöntä, että alkuperäinen on lainkaan kaunis. Absoluuttisen kauneuden jäljitelmä voi hyvinkin olla kokonaisuudessaan viehättävämpi teos, mutta vaikka alkuperäisessä ei olisi rahtuakaan kauneutta, tarkka jäljitelmä on silti kaunis. Näin ollen kuvassa esitetyt vanhuuden epämuodostumat tai maiseman karut kalliot ja vuoret taitavasti kuvattuina ovat hyvinkin kauniita, vaikkakaan eivät ehkä yhtä kauniita kuin jos alkuperäinen olisi absoluuttisen kaunis ja yhtä taitavasti esitetty. Tai ehkä pidämme epäsäännöllisyyden esittämistä jopa parempana, koska se on uutta. |
|
| 2 | The same Observation holds true in the Descriptions of the Poets either of natural Objects or Persons; and this relative Beauty is what they should principally endeavour to obtain, as the peculiar Beauty of their Works. By the Moratæ Fabulæ, or the ἤθη [Greek: êthê] of Aristotle, we are not to understand virtuous Manners in a moral Sense, but just Representation of Manners or Characters as they are in Nature; and that the Actions and Sentiments be suited to the Characters of the Persons to whom they are ascrib'd in Epick and Dramatick Poetry. Perhaps very good Reasons may be suggested from the Nature of our Passions, to prove that a Poet should not draw his Characters perfectly Virtuous; these Characters indeed, abstractly consider'd, might give more Pleasure, and have more Beauty than the imperfect ones which occur in Life with a Mixture of Good and Evil: But it may suffice at present to suggest against this Choice, that we have more lively Ideas of imperfect Men with all their Passions, than of morally perfect Heroes, such as really never occur to our Observation; and of which consequently we cannot judge exactly as to their Agreement with the Copy. And farther, thro' Consciousness of our own State, we are more nearly touch'd and affected by the imperfect Characters; since in them we see represented, in the Persons of others, the Contrasts of Inclinations, and the Struggles between the Passions of Self-Love and those of Honour and Virtue, which we often feel in our own Breasts. This is the Perfection of Beauty for which Homer is justly admir'd, as well as for the Variety of his Characters. | Sama huomio pätee myös runoilijoiden kuvauksiin luonnonkohteista tai ihmisistä, ja juuri tätä suhteellista kauneutta runoilijoiden tulisi ensisijaisesti tavoitella ja tehdä siitä teostensa omaleimaista kauneutta. Otsikolla moratae fabulae (Aristoteleen ἤθη, êthê) ei pidä ymmärtää hyveellisiä tapoja moraalisessa merkityksessä vaan pelkästään tapojen ja luonteiden oikeanlaista esittämistä sellaisina kuin ne ovat luonnossa. Tällöin teot ja tunteet sopivat niiden henkilöiden luonteisiin, joille ne eeppisessä ja draamallisessa runoudessa on omistettu. Kaiketi tunteidemme laatu tekee runoilijalle aivan perustelluksi olla kuvaamatta henkilöhahmojaan täysin hyveellisiksi. Abstraktisesti tarkasteltuina hyveelliset hahmot saattaisivat kyllä tarjota enemmän nautintoa ja olla kauniimpia kuin todellisen elämän epätäydelliset hahmot, joissa on sekä hyvää että pahaa. Mutta ehkäpä vastapainoksi riittää sanoa, että ideamme epätäydellisistä ihmisistä kaikkine intohimoineen ovat elävämpiä kuin moraalisesti täydellisistä sankareista. Heitähän emme koskaan todellisuudessa tapaa emmekä näin ollen voi tietää, miten hyvin he vastaavat jäljitelmää. Kun meillä lisäksi on käsitys omasta tilastamme, epätäydelliset henkilöhahmot koskettavat meitä läheisemmin ja vaikuttavat meihin syvemmin. Näemme heissä kuvattuna samanlaista viettymysten vastakohtaisuutta kuin tunnemme omassa rinnassamme ja samanlaisia tunteiden taisteluja toisaalta itsekkyyden ja toisaalta kunnian ja hyveen välillä. Juuri tätä kauneuden täydellisyyttä Homeroksessa ansaitusti ihaillaan, samoin kuin hänen henkilöhahmojensa monipuolisuutta. | |
| 3 | Many other Beautys of Poetry may be reduc'd under this Class of relative Beauty: The Probability is absolutely necessary to make us imagine Resemblance; it is by Resemblance that the Similitudes, Metaphors and Allegorys are made beautiful, whether either the Subject or the Thing compar'd to it have Beauty or not; the Beauty indeed is greater, when both have some original Beauty or Dignity as well as Resemblance: and this is the Foundation of the Rule of studying Decency in Metaphors and Similes as well as Likeness. The Measures and Cadence are Instances of Harmony, and come under the Head of absolute Beauty. | Moni muukin runouden kauneus kuuluu tähän suhteellisen kauneuden lajiin. Todennäköisyys on ehdottoman välttämätöntä samankaltaisuuden kuvittelemiseksi, ja juuri samankaltaisuus tekee vertauksista, metaforista ja allegorioista kauniita, riippumatta aiheen tai siihen verratun asian kauneudesta. Itse asiassa on kauniimpaa, jos samankaltaisuuden ohella molemmissa on jonkin verran alkuperäistä kauneutta tai arvokkuutta. Tähän perustuu käytäntö, että metaforissa ja vertauksissa pannaan painoa niin sopivaisuudelle kuin samanlaisuudelle. Mitta ja rytmi ovat esimerkkejä harmoniasta ja kuuluvat absoluuttiseen kauneuteen. | |
| 4 | We may here observe a strange Pronenesse in our Minds to make perpetual Comparisons of all things which occur to our Observation, even of those which are very different from each other. There are certain Resemblances in the Motions of all Animals upon like Passions, which easily found a Comparison; but this does not serve to entertain our Fancy: Inanimate Objects have often such Positions as resemble those of the human Body in various Circumstances; these Airs or Gestures of the Body are Indications of certain Dispositions in the Mind, so that our very Passions and Affections, as well as other Circumstances, obtain a Resemblance to natural inanimate Objects. Thus a Tempest at Sea is often an Emblem of Wrath; a Plant or Tree drooping under the Rain, of a Person in Sorrow; a Poppy bending its Stalk, or a Flower withering when cut by the Plow, resembles the Death of a blooming Hero; an aged Oak in the Mountains shall represent an old Empire, a Flame seizing a Wood shall represent a War. In short, every thing in Nature, by our strange Inclination to Resemblance, shall be brought to represent other things, even the most remote, especially the Passions and Circumstances of human Nature in which we are more nearly concern'd; and to confirm this, and furnish Instances of it, one need only look into Homer or Virgil. A fruitful Fancy would find in a Grove or a Wood, an Emblem of every Character in a Commonwealth, and every Turn of Temper, or Station in Life. | Tässä yhteydessä voidaan panna merkille mielemme omalaatuinen taipumus tehdä jatkuvasti vertailuja kaikesta havaitusta, jopa hyvinkin erilaisista asioista. Kun kaksi eläintä on saman tunteen vallassa, niiden liikkeissä on tiettyä yhtäläisyyttä, ja tältä pohjalta syntyy helposti vertailu. Tämä ei kuitenkaan riitä mielikuvituksellemme. Elottomien olioiden sijainti ja muoto muistuttaa usein ihmisruumiin asentoa tietyssä tilanteessa; nämä asennot tai eleet ovat merkkejä tietyistä mielentiloista, niin että tunteemme ja muutkin tilamme alkavat muistuttaa elottomia luonnonolioita. Niinpä myrskyävä meri on usein vihan tunnuskuva; sateessa lysyyn painuva kasvi tai puu vertautuu surun vallassa olevaan ihmiseen; varrestaan taipuva unikko tai auran katkaisemana kuihtuva kukka muistuttaa kukoistavan sankarin kuolemaa; vuoristossa seisova ikääntynyt tammi edustaa vanhaa valtakuntaa, metsäpalo sotaa. Lyhyesti sanoen tämä omalaatuinen taipumuksemme samankaltaisuuden etsimiseen saa kaiken luonnossa edustamaan jotain muuta, jopa hyvin kaukaisia asioita ja etenkin ihmisluonnon tiloja ja tunteita, jotka koskettavat meitä läheisesti. Tämän seikan vahvistamiseksi ja esimerkkien löytämiseksi ei tarvitse kuin vilkaista Homerosta tai Vergiliusta. Mielikuvituksekas ihminen löytäisi metsästä vertauskuvan jokaiselle ihmistyypille yhteiskunnassamme, jokaiselle mielialan muutokselle tai elämänvaiheelle. | |
| 5 | Concerning that kind of comparative Beauty which has a necessary relation to some establish'd Idea, we may observe, that some Works of Art acquire a distinct Beauty by their Correspondence to some universally suppos'd Intention in the Artificer, or the Persons who employ'd him: And to obtain this Beauty, sometimes they do not form their Works so as to attain the highest Perfection of original Beauty separately consider'd; because a Composition of this relative Beauty, along with some Degree of the original Kind, may give more Pleasure, than a more perfect original Beauty, separately. Thus we see, that strict Regularity in laying out of Gardens in Parterres, Vistas, parallel Walks, is often neglected, to obtain an Imitation of Nature even in some of its Wildnesses. And we are more pleas'd with this Imitation, especially when the Scene is large and spacious, than with the more confin'd Exactness of regular Works. So likewise in the Monuments erected in Honour of deceased Heroes, altho' a Cylinder, or Prism or regular Solid, may have more original Beauty than a very acute Pyramid or Obelisk, yet the latter pleases more, by answering better the suppos'd Intentions of Stability, and being conspicuous. For the same reason Cubes, or square Prisms, are generally chosen for the Pedestals of Statues, and not any of the more beautiful Solids, which do not seem so secure from rolling. This may be the Reason too, why Columns or Pillars look best when made a little taper from the middle or a third from the bottom, that they may not seem top-heavy, and in danger of falling. | Mitä tulee sellaiseen verrannolliseen kauneuteen, joka on välttämättömässä yhteydessä vakiintuneeseen ideaan, huomaamme, että jotkin taideteokset saavat erityisen kauneutensa siitä, että ne vastaavat yleisesti oletettua taiteilijan tai tilaajan tavoitetta. Tämän kauneuden saavuttamiseksi taiteilijat eivät aina muovaa teostaan niin, että se olisi pelkän alkuperäisen kauneuden kannalta mahdollisimman täydellinen. Suhteellinen kauneus ja siihen yhdistyneenä jonkin verran alkuperäistä kauneutta voi näet tuottaa enemmän nautintoa kuin täydellisempi alkuperäinen kauneus erillään. Niinpä suunniteltaessa puutarhoihin kukkaistutuksia, näkymiä ja käytäviä luovutaan usein tiukasta säännöllisyydestä, jotta voitaisiin jäljitellä luontoa, jopa sen kesyttömimpiä piirteitä. Olemme tyytyväisempiä tähän jäljitelmään, etenkin laajassa ja avarassa näkymässä, kuin säännöllisen järjestelyn rajoittuneempaan täsmällisyyteen. Sama pätee edesmenneiden sankareiden muistomerkkeihin. Vaikka lieriössä, särmiössä tai muunlaisessa säännöllisessä kappaleessa voi olla enemmän alkuperäistä kauneutta kuin terävässä pyramidissa tai obeliskissa, jälkimmäiset miellyttävät enemmän, koska ne saavuttavat paremmin sen oletetun tavoitteen, että muistomerkin tulee olla vakaa ja näkyvä. Samasta syystä patsaan jalustaksi valitaan yleensä kuutio tai neliömäinen särmiö eikä mitään niistä kauniimmista kappaleista, jotka eivät näytä yhtä jämeriltä. Luultavasti tämän vuoksi pylväät tai pilarit näyttävät parhaimmilta kaventuessaan hieman ylöspäin. Tällöin ei synny vaikutelmaa, että painopiste on ylhäällä ja ne ovat vaarassa kaatua. | |
| 6 | The like Reason may influence Artists, in many other Instances, to depart from the Rules of original Beauty, as above laid down. And yet this is no Argument against our Sense of Beauty being founded, as was above explain'd, on Uniformity amidst Variety, but only an Evidence, that our Sense of Beauty of the Original Kind may be vary'd and over-balanc'd by another kind of Beauty. | Samantapainen peruste voi monissa muissakin tapauksissa saada taiteilijat poikkeamaan edellä esitetyistä alkuperäisen kauneuden säännöistä. Tämä ei kuitenkaan osoita, että kauneusaistimme ei perustu edellä selitetyllä tavalla ykseyteen moninaisuudessa, vaan ainoastaan sen, että toisenlainen kauneus voi muuttaa ja kääntää alkuperäisen kauneuden aistiamme. | |
| 7 | This Beauty arising from Correspondence to Intention, would open to curious Observers a new Scene of Beauty in the Works of Nature, by considering how the Mechanism of the various Parts known to us, seems adapted to the Perfection of that Part, and yet in Subordination to the Good of some System or Whole. We generally suppose the Good of the greatest Whole, or of all Beings, to have been the Intention of the Author of Nature; and cannot avoid being pleas'd when we see any Part of this Design executed in the Systems we are acquainted with. The Observations already made on this Subject are in every one's Hand, in the Treatises of our late Improvers of mechanical Philosophy. We shall only observe here, that every one has a certain Pleasure in seeing any Design well executed by curious Mechanism, even when his own Advantage is no way concern'd; and also in discovering the Design to which any complex Machine is adapted, when he has perhaps had a general Knowledge of the Machine before, without seeing its Correspondence or Aptness to execute any Design. The Arguments by which we prove Reason and Design in any Cause from the Beauty of the Effects, are so frequently us'd in some of the highest Subjects, that it may be necessary to inquire a little more particularly into them, to see how far they will hold, and with what degree of Evidence. |
Tämä kauneus, joka syntyy tavoitteen mukaisuudesta, avaa tiedonhaluiselle tarkastelijalle uuden näköalan luonnon saavutusten kauneuteen. Tällöin kohdistetaan huomio siihen, kuinka tuntemiemme osien toimintamekanismi näyttää olevan sopusoinnussa tuon osan oivallisuuden kanssa ja silti alisteinen jonkin järjestelmän tai kokonaisuuden hyvälle. Oletamme yleensä, että Luojan päämääränä on ollut suurimman kokonaisuuden tai kaikkien olentojen hyvä, emmekä voi olla ilahtumatta, kun näemme tämän suunnitelman jonkin osan toteutuneen tuntemissamme järjestelmissä. Tästä aiheesta esitetyt havainnot ovat kaikkien ulottuvilla viimeaikaisten mekaanisen filosofian kehittäjien teoksissa. Tässä yhteydessä todettakoon vain, että jokainen tuntee tiettyä nautintoa nähdessään, kuinka taidokas mekanismi sattuvasti toteuttaa suunnitelman, vaikka tästä toteutumisesta ei olisi hänelle mitään etua. Samoin hän tuntee nautintoa saadessaan selville, minkä tarkoituksen toteuttamiseksi jokin monimutkainen kone on tehty. Hänellä saattoi jo aiemmin olla yleisluontoinen käsitys tästä koneesta, mutta hän ei nähnyt vastaavuutta tai sopivuutta suunnitelmaan. Joillakin korkeimmilla tietämyksen aloilla todistellaan niin usein, että vaikutusten kauneudesta voidaan päätellä järjellisyys ja suunnitelmallisuus, että saattaa olla tarpeen tarkastella asiaa hieman yksityiskohtaisemmin, jotta selviäisi, kuinka pitkälle todisteet riittävät ja kuinka vahvaa näyttö on. |