sisällysluetteloon
seuraavaan osaan
| Concerning some Powers of Perception, distinct from what is generally understood by Sensation. | Joistain havaitsemiskyvyistä, jotka eroavat siitä, mitä yleensä ymmärretään aistimuksella | |||
| To make the following Observations understood, it may be necessary to premise some Definitions, and Observations, either universally acknowledg'd, or sufficiently prov'd by many Writers both antient and modern, concerning our Perceptions called Sensations, and the Actions of the Mind consequent upon them. | Jotta seuraavat tarkastelut olisivat ymmärrettäviä, saattaa olla tarpeen esittää aluksi joitakin määritelmiä ja huomioita, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä tai monien antiikin ja nykyajan kirjoittajien riittävästi todentamia ja koskevat aistimuksiksi kutsuttuja havaintojamme sekä niistä seuraavia mielen toimintoja. | |||
| 1 | Those Ideas which are rais'd in the Mind upon the Presence of external Objects, and their acting upon our Bodys, are call'd Sensations. We find that the Mind in such Cases is passive, and has not Power directly to prevent the Perception or Idea, or to vary it at its Reception, as long as we continue our Bodys in a State fit to be acted upon by the external Object. | Aistimuksiksi kutsutaan niitä ideoita, joita nousee mieleemme ulkoisten kohteiden äärellä ja vaikuttaessa ruumiiseemme. Huomaamme, että mieli on tällöin passiivinen, eikä se pysty suoraan estämään havaintoa tai ideaa eikä muuttamaan sitä vastaanoton aikana, kunhan ruumiimme pysyy ulkoisen kohteen vaikutuksen alaisena. | ||
| 2 | When two Perceptions are entirely different from each other, or agree in nothing but the general Idea of Sensation, we call the Powers of receiving those different Perceptions, different Senses. Thus Seeing and Hearing denote the different Powers of receiving the Ideas of Colours and Sounds. And altho' Colours have great Differences among themselves, as also have Sounds; yet there is a greater Agreement among the most opposite Colours, than between any Colour and a Sound: Hence we call all Colours Perceptions of the same Sense. All the several Senses seem to have their distinct Organs, except Feeling, which is in some degree diffus'd over the whole Body. | Kun kaksi havaintoa ovat täysin erilaisia, tai niillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin aistimuksen yleinen idea, kutsumme noiden eri havaintojen vastaanottokykyjä eri aisteiksi. Siten näkeminen ja kuuleminen merkitsevät niitä eri kykyjä, joilla otetaan vastaan värien ja äänien ideoita. Vaikka värit niin kuin myös äänet eroavat suuresti toisistaan, kaikkein vastakkaisimmillakin väreillä on enemmän yhteistä kuin millään värillä ja äänellä, ja siksi kutsumme kaikkia värejä saman aistin havainnoiksi. Kaikilla aisteilla näyttää olevan omat erilliset aistielimensä, paitsi tunteella, joka on jossain määrin levinnyt yli koko ruumiin. | ||
| 3 | The Mind has a Power of compounding Ideas, which were receiv'd separately; of comparing Objects by means of the Ideas, and of observing their Relations and Proportions; of enlarging and diminishing its Ideas at Pleasure, or in any certain Ratio, or Degree; and of considering separately each of the simple Ideas, which might perhaps have been impress'd jointly in the Sensation. This last Operation we commonly call Abstraction. | Ihmismielellä on kyky yhdistää ideoita, jotka on vastaanotettu erikseen, kyky verrata kohteita ideoiden avulla ja havaita niiden suhteet ja mitat. Se pystyy laajentamaan tai supistamaan ideoitaan mielivaltaisesti tai tietyssä suhteessa tai tietyn asteisesti. Ja se voi tarkastella erikseen kutakin niistä yksinkertaisista ideoista, jotka ovat ehkä tallentuneet aistimuksessa yhtenä kokonaisuutena. Tätä viime mainittua toimintoa kutsutaan yleisesti abstrahoinniksi. | ||
| 4 | The Ideas of Substances are compounded of the various simple Ideas jointly impress'd, when they presented themselves to our Senses. We define Substances only by enumerating these sensible Ideas. And such Definitions may raise an Idea clear enough of the Substance in the Mind of one who never immediately perceiv'd the Substance; provided he has separately receiv'd by his Senses all the simple Ideas which are in the Composition of the complex one of the Substance defin'd: But if there be any simple Ideas which he has not receiv'd, or if he wants any of the Senses necessary for the Perception of them, no Definition can raise any simple Idea which has not been before perceiv'd by the Senses. | Substanssien ideat muodostuvat useista yksinkertaisista ideoista, jotka tallentuivat yhtenä kokonaisuutena kohdatessaan aistimme. Määrittelemme substanssit vain luettelemalla nämä aistittavat ideat. Tällaiset määritelmät voivat tuoda substanssista tarpeeksi selvän idean sellaisen ihmisen mieleen, joka ei ole koskaan suoraan havainnut kyseistä substanssia, kunhan hän on aisteillaan erikseen vastaanottanut kaikki ne yksinkertaiset ideat, joista määritellyn substanssin monimutkainen idea koostuu. Jos hän kuitenkaan ei ole vastaanottanut joitain näistä yksinkertaisista ideoista tai häneltä puuttuu jokin niiden havaitsemiseen tarvittava aisti, mikään määritelmä ei voi tuoda mieleen tällaista yksinkertaista ideaa, jota aistit eivät ole aiemmin havainneet. | ||
| 5 | Hence it follows, "That when Instruction, Education, or Prejudice of any kind, raise any Desire or Aversion toward an Object, this Desire or Aversion must be founded upon an Opinion of some Perfection, or of some Deficiency in those Qualitys, for Perception of which we have the proper Senses." Thus, if Beauty be desir'd by one who has not the Sense of Sight, the Desire must be rais'd by some apprehended Regularity of Figure, Sweetness of Voice, Smoothness, or Softness, or some other Quality perceivable by the other Senses, without relation to the Ideas of Colour. | Tästä seuraa, että kun minkä tahansa laatuinen opetus, kasvatus tai ennakkoluulo saa kohteen tuntumaan puoleensavetävältä tai vastenmieliseltä, perustana täytyy olla käsitys jostain oivallisuudesta tai puutteellisuudesta niissä ominaisuuksissa, joiden havaitsemiseen meillä on asianmukaiset aistit. Jos siis joku sellainen, jolla ei ole näköaistia, tuntee vetoa kauneuteen, vetovoima syntyy erillään värin ideoista; se syntyy, kun pannaan merkille säännöllinen muoto, suloinen ääni, sileys tai pehmeys tai jokin muu toisten aistien avulla havaittava ominaisuus. | ||
| 6 | Many of our sensitive Perceptions are pleasant and many painful, immediately, and that without any Knowledge of the Cause of this Pleasure or Pain, or how the Objects excite it, or are the Occasions of it; or without seeing to what farther Advantage or Detriment the Use of such Objects might tend: Nor would the most accurate Knowledge of these things vary either the Pleasure or Pain of the Perception, however it might give a rational Pleasure distinct from the sensible; or might raise a distinct Joy, from a Prospect of farther Advantage in the Object, or Aversion, from an Apprehension of Evil. | Monet aistihavainnoistamme ovat miellyttäviä ja monet epämiellyttäviä. Ja tätä ne ovat ilman että mitään tietoa siitä, mikä on syynä miellyttävyyteen tai epämiellyttävyyteen, tai miten kohteet sitä herättävät tai aiheuttavat, tai ilman että näemme, mitä lisäetua tai haittaa sellaisten kohteiden käyttämisestä olisi. Eikä edes tarkin tieto näistä asioista muuttaisi havainnon miellyttävyyttä tai epämiellyttävyyttä, vaikka saattaisikin tuottaa järkiperäistä nautintoa, joka on eri asia kuin aistinautinto. Tai tieto saattaisi herättää erillistä iloa näyttämällä, kuinka kohteesta saa lisäetua, tai se voisi herättää vastenmielisyyttä, jos pelkäämme kohteesta koituvan jotain pahaa. | ||
| 7 | The simple Ideas rais'd in different Persons by the same Object, are probably some way different, when they disagree in their Approbation or Dislike; and in the same Person, when his Fancy at one time differs from what it was at another. This will appear from reflecting on those Objects, to which we have now an Aversion, tho' they were formerly agreeable: And we shall generally find that there is some accidental Conjunction of a disagreeable Idea, which always recurs with the Object; as in those Wines to which Men acquire an Aversion, after they have taken them in an Emetick Preparation, we are conscious that the Idea is alter'd from what it was when that Wine was agreeable, by the Conjunction of the Ideas of Loathing and Sickness of Stomach. The like Change of Idea may be insensibly made by the Change of our Bodys as we advance in Years, or when we are accustomed to any Object, which may occasion an Indifference toward Meats we were fond of in our Childhood; and may make some Objects cease to raise the disagreeable Ideas, which they excited upon our first use of them. Many of our simple Perceptions are disagreeable only thro' the too great Intenseness of the Quality: thus moderate Light is agreeable, very strong Light may be painful; moderate Bitter may be pleasant, a higher Degree may be offensive. A Change in our Organs will necessarily occasion a Change in the Intenseness of the Perception at least; nay, sometimes will occasion a quite contrary Perception: Thus a warm Hand shall feel that Water cold, which a cold Hand shall feel warm. We shall not find it perhaps so easy to account for the Diversity of Fancy about more complex Ideas of Objects, in which we regard many Ideas of different Senses at once; as some Perceptions of those call'd primary Qualitys, and some secondary, as explain'd by Mr. Locke: for instance, in the different Fancys about Architecture, Gardening, Dress. Of the two former we shall offer something in Sect. VI. As to Dress, we may generally account for the Diversity of Fancys from a like Conjunction of Ideas: Thus, if either from any thing in Nature, or from the Opinion of our Country or Acquaintance, the fansying of glaring Colours be look'd upon as an Evidence of Levity, or of any other evil Quality of Mind; or if any Colour or Fashion be commonly us'd by Rusticks, or by Men of any disagreeable Profession, Employment, or Temper; these additional Ideas may recur constantly with that of the Colour or Fashion, and cause a constant Dislike to them in those who join the additional Ideas, altho' the Colour or Form be no way disagreeable of themselves, and actually do please others who join no such Ideas to them. But there does not seem to be any Ground to believe such a Diversity in human Minds, as that the same simple Idea or Perception should give Pleasure to one and Pain to another, or to the same Person at different times; not to say that it seems a Contradiction, that the same simple Idea should do so. |
Kun ihmiset ovat eri mieltä kohteen mieluisuudesta tai epämieluisuudesta, heissä syntyvät yksinkertaiset ideat poikkeavat luultavasti jollain lailla toisistaan – ja näin myös yhdessä ja samassa ihmisessä, kun hänen mielentilansa on yhtenä hetkenä erilainen kuin toisena. Tämä käy ilmeiseksi, kun ajattelemme kohteita, jotka tuntuvat nyt vastenmielisiltä mutta olivat ennen miellyttäviä. Tällöin huomaamme yleensä jonkin satunnaisen mukaan liittyvän epämiellyttävän idean, joka palaa aina yhdessä kohteen kanssa. Näin on esimerkiksi niiden viinien kohdalla, jotka alkavat tuntua vastenmielisiltä, kun niitä on käytetty oksetuslääkkeenä. Huomaamme, että idea on muuttunut siitä, kun viini oli hyvää, koska mukaan liittyy nyt inhon ja vatsavaivojen ideoita. Ruumiin muuttuminen vuosien saatossa tai tottuminen johonkin asiaan voi tällä lailla huomaamatta muuttaa ideaa. Näin lapsuutemme mieliruoka voi muuttua yhdentekeväksi, tai jokin ensi kohtaamisella epämiellyttäviä ideoita herättänyt ei enää teekään niin. Monet yksinkertaisista havainnoistamme ovat epämiellyttäviä vain, koska ominaisuus on liian voimakas: kohtalainen valo on mieluisaa, hyvin voimakas valo voi olla kivulias; lievä karvaus voi olla makoisaa, suurempi määrä voi tuntua vastenmieliseltä. Muutos aistielimessä muuttaa vähintäänkin havainnon voimakkuutta, saapa joskus aikaan aivan päinvastaisen havainnon. Siten lämpimään käteen tuntuu kylmältä sama vesi, joka kylmään käteen tuntuu lämpimältä. Yhtä helppoa ei ehkä ole selvittää mieltymystemme vaihtelua, kun kyse on kohteiden monimutkaisemmista ideoista. Niissähän on mukana samaan aikaan monia ja eri aisteista lähtöisin olevia ideoita, kuten havaintoja ensisijaisista ominaisuuksista ja toissijaisista ominaisuuksista (niin kuin Locke niitä nimittää). Tällaisten mieltymysten kohteena ovat esim. rakennukset, puutarhat ja vaatteet. Kahta ensimmäistä ryhmää käsitellään myöhemmin (osassa 6). Vaatetuksen kohdalla voimme yleisesti selittää mieltymysten vaihtelun samaan tapaan kuin edellä, eli mukaan liittyvien ideoiden avulla. Jokin asia luonnossa tai kotimaamme tai tuttavapiirimme mielipiteissä voi saada aikaan, että kirkkaista väreistä pitäminen katsotaan merkiksi kevytmielisyydestä tai jostakin muusta huonosta henkisestä ominaisuudesta. Tai jokin väri tai pukeutumistapa on tyypillinen maalaisille tai jonkin vastenmielisen ammatin tai toimen harjoittajille tai muutoin mielenlaadultaan epäilyttäville ihmisille. Tällaiset lisäideat voivat toistua yhä uudestaan kyseisen värin tai pukeutumistavan idean yhteydessä ja saada aikaan pysyvän vastenmielisyyden sitä kohtaan ihmisissä, jotka liittävät nuo lisäideat niihin. Kyseinen väri tai muoto ei ehkä sinänsä ole lainkaan epämiellyttävä, ja itse asiassa se miellyttää toisia ihmisiä, jotka eivät tee tätä liitosta. Ei siltikään näytä olevan mitään perustetta uskoa, että ihmismielet eroaisivat toisistaan niin suuresti, että sama yksinkertainen idea tai havainto tuottaisi nautintoa yhdelle ja tuskaa toiselle – tai yhdelle ja samalle henkilölle eri aikoina. Tuntuu jopa ristiriitaiselta ajatella, että sama yksinkertainen idea voisi saada tällaista aikaan. |
||
| 8 | The only Pleasure of Sense, which many Philosophers seem to consider, is that which accompanys the simple Ideas of Sensation: But there are far greater Pleasures in those complex Ideas of Objects, which obtain the Names of Beautiful, Regular, Harmonious. Thus every one acknowledges he is more delighted with a fine Face, a just Picture, than with the View of any one Colour, were it as strong and lively as possible; and more pleas'd with a Prospect of the Sun arising among settled Clouds, and colouring their Edges, with a starry Hemisphere, a fine Landskip, a regular Building, than with a clear blue Sky, a smooth Sea, or a large open Plain, not diversified by Woods, Hills, Waters, Buildings: And yet even these latter Appearances are not quite simple. So in Musick, the Pleasure of fine Composition is incomparably greater than that of any one Note, how sweet, full, or swelling soever. | Monet filosofit näyttävät kiinnittävän huomiota ainoastaan siihen aistinautintoon, joka saattelee yksinkertaisia aisti-ideoita. Paljon suurempaa nautintoa on silti tarjolla niiden kohteiden monimutkaisissa ideoissa, joista käytetään sanoja kaunis, säännöllinen, harmoninen. Jokainen myöntääkin ilahtuvansa enemmän kauniista kasvoista tai onnistuneesta maalauksesta kuin minkään yksittäisen värin katselusta, olkoon se kuinka voimakas ja eloisa tahansa. Ja häntä miellyttää enemmän tähtien täplittämä taivaankansi, hieno maisema, säännöllinen rakennus tai näkymä, jossa nouseva aurinko värjää paksujen pilvien reunat, kuin kirkkaan sininen taivas, tyyni meri tai laakea tasanko, jota eivät elävöitä metsät, kukkulat, vesistöt tai rakennukset. Eivätkä nämä jälkimmäisetkään näkymät ole aivan yksinkertaisia. Samoin musiikissa nautinto hyvästä sävellyksestä on verrattomasti suurempi kuin mistään yksittäisestä sävelestä, kuinka suloinen, täyteläinen tai komea se lieneekään. | ||
| 9 | Let it be observ'd, that in the following Papers, the Word Beauty is taken for the Idea rais'd in us, and a Sense of Beauty for our Power of receiving this Idea. Harmony also denotes our pleasant Ideas arising from Composition of Sounds, and a good Ear (as it is generally taken) a Power of perceiving this Pleasure. In the following Sections, an Attempt is made to discover "what is the immediate Occasion of these pleasant Ideas, or what real Quality in the Objects ordinarily excites them." | Huomattakoon, että jatkossa sanalla kauneus ymmärretään meissä syntyvää ideaa ja kauneusaistilla kykyämme vastaanottaa tämä idea. Vastaavasti harmonia tarkoittaa miellyttäviä ideoitamme, jotka syntyvät sävelten yhdistelmästä, ja musiikkikorva (kuten se yleisesti ymmärretään) tarkoittaa kykyä havaita tämä nautinto. Seuraavissa osissa yritetään selvittää, mikä on näiden miellyttävien ideoiden välitön aiheuttaja tai mikä kohteiden todellinen ominaisuus yleensä herättää ne. | ||
| 10 | It is of no Consequence whether we call these Ideas of Beauty and Harmony, Perceptions of the External Senses of Seeing and Hearing, or not. I should rather choose to call our Power of perceiving these Ideas, an Internal Sense, were it only for the Convenience of distinguishing them from other Sensations of Seeing and Hearing, which Men may have without Perception of Beauty and Harmony. It is plain from Experience, that many Men have, in the common Meaning, the Senses of Seeing and Hearing perfect enough; they perceive all the simple Ideas separately, and have their Pleasures; they distinguish them from each other, such as one Colour from another, either quite different, or the stronger or fainter of the same Colour, when they are plac'd beside each other, altho' they may often confound their Names when they occur apart from each other, as some do the Names of Green and Blue: they can tell in separate Notes the higher, lower, sharper or flatter, when separately sounded; in Figures they discern the Length, Breadth, Wideness of each Line, Surface, Angle; and may be as capable of hearing and seeing at great Distances as any Men whatsoever: And yet perhaps they shall find no Pleasure in Musical Compositions, in Painting, Architecture, natural Landskip; or but a very weak one in comparison of what others enjoy from the same Objects. This greater Capacity of receiving such pleasant Ideas we commonly call a fine Genius or Taste: In Musick we seem universally to acknowledge something like a distinct Sense from the External one of Hearing, and call it a good Ear; and the like Distinction we should probably acknowledge in other Objects, had we also got distinct Names to denote these Powers of Perception by. | Ei ole väliä, kutsummeko vai emmekö kutsu näitä kauneuden ja harmonian ideoita ulkoisten aistien eli näkö- ja kuuloaistin havainnoiksi. Pidän silti parempana kutsua kykyämme havaita nämä ideat sisäiseksi aistiksi, vaikkapa vain siksi, että olisi helpompi tehdä ero niihin muihin näkö- ja kuuloaistimuksiin, joita ihmisillä voi olla ilman kauneuden ja harmonian havaitsemista. Kokemuksesta tiedämme, että monilla on sanan tavanomaisessa merkityksessä aivan hyvä näkö- ja kuuloaisti: he havaitsevat kaikki yksinkertaiset ideat erillisinä ja tuntevat niihin kuuluvaa nautintoa. He erottavat ne toisistaan, esim. yhden värin toisesta tai vierelle asetetusta saman värin voimakkaammasta tai heikommasta sävystä. (Kun värit esiintyvät erillään toisistaan, ihmiset saattavat tosin sekoittaa niiden nimet, kuten jotkut sekoittavat sanat vihreä ja sininen.) Samoin he pystyvät erottamaan erikseen soivista sävelistä korkeamman ja matalamman, ylennetyn ja alennetun. Kuvioissa he näkevät viivojen, tasojen ja kulmien pituuden, leveyden ja laajuuden. Heidän näkönsä ja kuulonsa kantaa yhtä kauas kuin muiden. Siltikään he eivät ehkä nauti sävellyksistä, maalauksista, rakennuksista tai luonnonmaisemista – tai nauttivat vain vähän muihin verrattuna. Tätä miellyttävien ideoiden suurempaa vastaanottokykyä kutsutaan yleensä hyväksi mauksi. Musiikin saralla myönnetään yleisesti, että erotukseksi ulkoisesta kuuloaistista on lisäksi olemassa jotain muuta aistin kaltaista, ja sitä sanotaan musiikkikorvaksi. Luultavasti tekisimme samanlaisen erottelun myös muiden kohteiden yhteydessä, jos meillä olisi omat nimensä näille havaintokyvyille. | ||
| 11 | We generally imagine the brute Animals endowed with the same sort of Powers of Perception as our External Senses, and having sometimes greater Acuteness in them: but we conceive few or none of them with any of these sublimer Powers of Perception here call'd Internal Senses; or at least if some of them have them, it is in a Degree much inferior to ours. There will appear another Reason perhaps hereafter, for calling this Power of perceiving the Ideas of Beauty, an Internal Sense, from this, that in some other Affairs, where our External Senses are not much concern'd, we discern a sort of Beauty, very like, in many Respects, to that observ'd in sensible Objects, and accompany'd with like Pleasure: Such is that Beauty perceiv'd in Theorems, or universal Truths, in general Causes, and in some extensive Principles of Action. |
Yleisesti ajatellaan, että eläinten havaintokyvyt vastaavat meidän ulkoisia aistejamme, joskin ne ovat toisinaan tarkempia. Silti ajatellaan, että eläimillä ei ole sellaisia korkeampia havaintokykyjä, joita tässä on kutsuttu sisäisiksi aisteiksi. Tai jos jollain on niitä, ne ovat vähintäänkin paljon huonompia kuin meillä. Myöhemmin saamme ehkä vielä toisen perusteen sille, että kutsumme kauneuden ideoiden havaintokykyä sisäiseksi aistiksi. On näet tilanteita, joissa ulkoiset aistimme eivät ole juuri mukana mutta joissa huomaamme omanlaistaan kauneutta. Monissa suhteissa se muistuttaa hyvin paljon aistittavissa kohteissa havaittua kauneutta, ja siihen liittyy samanlaista nautintoa. Tällaista on se kauneus, jota havaitaan teoreemoissa (tai yleispätevissä totuuksissa), laajakantoisissa syissä ja joissakin kattavissa toimintaperiaatteissa. |
||
| 12 | Let one consider, first, That 'tis probable a Being may have the full Power of External Sensation, which we enjoy, so as to perceive each Colour, Line, Surface, as we do; yet, without the Power of comparing, or of discerning the Similitudes or Proportions: Again, It might discern these also, and yet have no Pleasure or Delight accompanying these Perceptions. The bare Idea of the Form is something separable from Pleasure, as may appear from the different Tastes of Men about the Beauty of Forms, where we don't imagine that they differ in any Ideas, either of the Primary or Secundary Qualities. Similitude, Proportion, Analogy, or Equality of Proportion, are Objects of the Understanding, and must be actually known before we know the natural Causes of our Pleasure. But Pleasure perhaps is not necessarily connected with the Perception of them: and may be felt where the Proportion is not known or attended to: and may not be felt where the Proportion is observed. Since then there are such different Powers of Perception, where what are commonly called the External Senses are the same; since the most accurate Knowledge of what the External Senses discover, may often not give the Pleasure of Beauty or Harmony, which yet one of a good Taste will enjoy at once without much Knowledge; we may justly use another Name for these higher and more delightful Perceptions of Beauty and Harmony, and call the Power of receiving such Impressions, an Internal Sense: The Difference of the Perceptions seems sufficient to vindicate the Use of a different Name, especially when we are told in what Meaning the Word is applied. This superior Power of Perception is justly called a Sense, because of its Affinity to the other Senses in this, that the Pleasure is different from any Knowledge of Principles, Proportions, Causes, or of the Usefulness of the Object; we are struck at the first with the Beauty: nor does the most accurate Knowledge increase this Pleasure of Beauty, however it may superadd a distinct rational Pleasure from Prospects of Advantage, or may bring along that peculiar kind of Pleasure, which attends the Increase of Knowledge. |
Kuvitellaanpa olento, jolla on täydellisesti toimivat ulkoiset aistit niin että se havaitsee jokaisen värin, viivan ja pinnan meidän laillamme mutta ei kykene tekemään vertailuja tai huomaamaan samanlaisuutta tai suhteita. Tai se voisi kyetä tähänkin, mutta näitä havaintoja ei siltikään saattelisi nautinto tai ihastus. Paljas muodon idea on eri asia kuin nautinto. Tämä voidaan päätellä siitä, että muotojen kauneutta koskeva maku eroaa eri ihmisillä, vaikka heidän ideansa ensisijaisista tai toissijaisista ominaisuuksista ovat samoja. Samankaltaisuus, suhteet, vastaavuus tai suhteiden yhtäläisyys ovat ymmärryksen kohteita, ja ne täytyy tuntea ennen kuin saamme selville nautintomme luonnolliset syyt. Nautinto ei ehkä kuitenkaan ole välttämättömässä yhteydessä näiden havaitsemiseen; sitä voidaan tuntea, vaikka suhteista ei olla selvillä tai niihin ei kiinnitetä huomiota, ja se voi jäädä tuntematta, vaikka suhteet pannaan merkille. On siis olemassa erilaisia havaintokykyjä siellä, missä niin sanotut ulkoiset aistit ovat samat; tarkinkaan tieto ulkoisten aistien havainnoista ei välttämättä takaa kauneuden tai harmonian nautintoa, kun taas ihminen, jolla on hyvä maku, nauttii välittömästi, vaikka tieto olisi niukkaa. Niinpä voimme oikeutetusti käyttää toista sanaa näistä korkeammista ja viehättävämmistä kauneuden ja harmonian havainnoista ja kutsua kykyä sellaisten vaikutelmien vastaanottamiseen sisäiseksi aistiksi. Havaintojen ero vaikuttaa riittävältä perusteelta toisen nimen käyttämiseksi, varsinkin jos tehdään selkoa sanan käyttötavasta. Tätä ylivertaista havaintokykyä kutsutaan oikeutetusti aistiksi, sillä se on muiden aistien kaltainen siinä, että saatu nautinto eroaa kaikesta tiedosta, joka koskee periaatteita, suhteita, syitä tai kohteen hyödyllisyyttä. Kauneus tekee meihin jo ensi silmäyksellä suuren vaikutuksen. Tarkinkaan tieto ei lisää kauneusnautintoa, vaikka saattaakin tuoda mukanaan erillistä järkiperäistä nautintoa, joka juontuu jonkin edun saamisen mahdollisuudesta. Mukaan saattaa liittyä myös tiedon karttumista seuraava erityislaatuinen nautinto. |
||
| 13 | And farther, the Ideas of Beauty and Harmony, like other sensible Ideas, are necessarily pleasant to us, as well as immediately so; neither can any Resolution of our own, nor any Prospect of Advantage or Disadvantage, vary the Beauty or Deformity of an Object: For as in the external Sensations, no View of Interest will make an Object grateful, nor View of Detriment, distinct from immediate Pain in the Perception, make it disagreeable to the Sense; so propose the whole World as a Reward, or threaten the greatest Evil, to make us approve a deform'd Object, or disapprove a beautiful one; Dissimulation may be procur'd by Rewards or Threatnings, or we may in external Conduct abstain from any Pursuit of the Beautiful, and pursue the Deform'd; but our Sentiments of the Forms, and our Perceptions, would continue invariably the same. | Lisäksi kauneuden ja harmonian ideat kuten muutkin aisti-ideat ovat meille välttämättä ja välittömästi miellyttäviä. Mikään oma päätöksemme tai mikään edun tai haitan mahdollisuus ei voi muuttaa kohteen kauneutta tai epämuotoisuutta. Ulkoisissa aistimuksissa mikään edun mahdollisuus ei tee kohteesta miellyttävää eikä haitan mahdollisuus tee siitä aisteille epämiellyttävää – paitsi jos havainto tuottaa välitöntä tuskaa. Samalla tavalla meille voidaan tarjota koko maailmaa palkkioksi tai uhata suurimmalla pahalla, jotta kelpuuttaisimme epämuodostuneen tai paheksuisimme kaunista; meidät voidaan saada teeskentelemään lupaamalla palkkiota tai rangaistusta; voimme ulkoisessa käyttäytymisessämme pidättäytyä kauniista ja tavoitella sen sijaan epämuotoista. Silti meidän tunteemme ja havaintomme muodoista pysyisivät muuttumattomina ja samoina. | ||
| 14 | Hence it plainly appears, "that some Objects are immediately the Occasions of this Pleasure of Beauty, and that we have Senses fitted for perceiving it; and that it is distinct from that Joy which arises upon Prospect of Advantage." Nay, do not we often see Convenience and Use neglected to obtain Beauty, without any other Prospect of Advantage in the beautiful Form, than the suggesting the pleasant Ideas of Beauty? Now this shews us, that however we may pursue beautiful Objects from Self-love, with a View to obtain the Pleasures of Beauty, as in Architecture, Gardening, and many other Affairs, yet there must be a Sense of Beauty, antecedent to Prospects even of this Advantage, without which Sense these Objects would not be thus advantageous, nor excite in us this Pleasure which constitutes them advantageous. Our Sense of Beauty from Objects, by which they are constituted good to us, is very distinct from our Desire of them when they are thus constituted: Our Desire of Beauty may be counter-balanc'd by Rewards or Threatnings, but never our Sense of it; even as Fear of Death may make us desire a bitter Potion, or neglect those Meats which the Sense of Taste would recommend as pleasant; but cannot make that Potion agreeable to the Sense, or Meat disagreeable to it, which was not so antecedently to this Prospect. The same holds true of the Sense of Beauty and Harmony; that the Pursuit of such Objects is frequently neglected, from Prospects of Advantage, Aversion to Labour, or any other Motive of Interest, does not prove that we have no Sense of Beauty, but only that our Desire of it may be counter-balanc'd by a stronger Desire. | Täten käy selvästi ilmi, että jotkin kohteet välittömästi tuottavat kauneusnautintoa ja että meillä on sopivat aistit sen havaitsemiseen ja että se on eri asia kuin ilahtuminen edun saamisen mahdollisuudesta. Näemmepä usein jopa, että mukavuus ja käyttökelpoisuus hylätään kauneuden saavuttamiseksi, ilman että kauniista muodosta saataisiin muuta etua kuin miellyttävät kauneuden ideat. Tämä osoittaa meille, että vaikka tavoittelisimmekin kauniita kohteita oma etu mielessämme eli saadaksemme kauneusnautintoa (rakennuksista, puutarhoista ja monista muista asioista), täytyy silti olla olemassa kauneusaisti, joka edeltää mahdollisuutta jopa tällaiseen etuun. Ilman kauneusaistia näistä asioista ei olisi tällaista hyötyä, eivätkä ne herättäisi meissä sitä nautintoa, joka nimenomaan tekee niistä meille hyödyllisiä. Kauneusaisti, joka tekee kohteista meille hyviä, on tyystin eri asia kuin se, että haluamme niitä tämän vuoksi. Palkinnot ja uhkaukset voivat toimia vastapainona kauneushalulle mutta eivät kauneusaistimukselle. Kuolemanpelko voi saada meidät haluamaan kitkerää rohtoa tai torjumaan makuaistin suositteleman ruuan, mutta se ei voi tehdä rohdosta miellyttävää tai ruuasta epämiellyttävää aistille, ellei niin ollut jo ennen pelon heräämistä. Sama pätee kauneuden ja harmonian aistiin. Tällaisten kohteiden tavoittelu jää usein sivuun etuisuuden odotuksen, työn vastenmielisyyden tai jonkin muun itsekkään vaikuttimen vuoksi, mutta se ei todista, että meillä ei ole kauneusaistia, vaan ainoastaan sen, että kauneushalumme vastapainoksi saattaa ilmaantua vahvempi halu. | ||
| 15 | Had we no such Sense of Beauty and Harmony, Houses, Gardens, Dress, Equipage, might have been recommended to us as convenient, fruitful, warm, easy; but never as beautiful: And yet nothing is more certain, than that all these Objects are recommended under quite different Views on many Occasions: 'Tis true, what chiefly pleases in the Countenance, are the Indications of Moral Dispositions; and yet were we by the longest Acquaintance fully convinc'd of the best Moral Dispositions in any Person, with that Countenance we now think deform'd, this would never hinder our immediate Dislike of the Form, or our liking other Forms more: And Custom, Education, or Example, could never give us Perceptions distinct from those of the Senses which we had the Use of before, or recommend Objects under another Conception than grateful to them. But of the Influence of Custom, Education, Example, upon the Sense of Beauty, we shall treat below. | Jos meillä ei olisi kauneuden ja harmonian aistia, taloja, puutarhoja, asuja ja ajoneuvoja ei kiitettäisi kauniiksi, vaan niitä saatettaisiin suositella meille käytännöllisinä, hedelmällisinä, lämpiminä ja mukavina. Todellisuudessa kuitenkin näiden viime mainittujen ansioiden sijasta näkökulma niiden suositteluun on monesti aivan toinen. Kasvoissa miellyttää tosin eniten vaikutelma moraalisista taipumuksista, mutta jos jonkun ihmisen kasvonpiirteet ovat mielestämme epämuodostuneet, me tunnemme välitöntä vastenmielisyyttä hänen ulkonäköään kohtaan tai pidämme muunlaisesta ulkonäöstä enemmän, vaikka olisimme pitkän tuttavuuden myötä täysin vakuuttuneita hänen erinomaisesta moraalistaan. Tavat, kasvatus, koulutus tai esimerkit eivät koskaan voisi antaa meille havaintoja, jotka eroavat aistien tarjoamista, aistien joita olemme käyttäneet jo aiemmin. Eivätkä ne voisi suositella kohteita minkään muun käsityksen mukaisina kuin sellaisen, joka on otollinen aisteille. Tapojen, kasvatuksen, koulutuksen ja esimerkkien vaikutuksesta kauneusaistiin puhumme kuitenkin jäljempänä. | ||
| 16 | Beauty, in Corporeal Forms, is either Original or Comparative; or, if any like the Terms better, Absolute, or Relative: Only let it be observ'd, that by Absolute or Original Beauty, is not understood any Quality suppos'd to be in the Object, which should of itself be beautiful, without relation to any Mind which perceives it: For Beauty, like other Names of sensible Ideas, properly denotes the Perception of some Mind; so Cold, Hot, Sweet, Bitter, denote the Sensations in our Minds, to which perhaps there is no Resemblance in the Objects, which excite these Ideas in us, however we generally imagine otherwise. The Ideas of Beauty and Harmony being excited upon our Perception of some primary Quality, and having relation to Figure and Time, may indeed have a nearer Resemblance to Objects, than these Sensations, which seem not so much any Pictures of Objects, as Modifications of the perceiving Mind; and yet were there no Mind with a Sense of Beauty to contemplate Objects, I see not how they could be call'd Beautiful. We therefore by Absolute Beauty understand only that Beauty which we perceive in Objects without Comparison to any thing external, of which the Object is suppos'd an Imitation, or Picture; such as that Beauty perceiv'd from the Works of Nature, artificial Forms, Figures. Comparative or Relative Beauty is that which we perceive in Objects, commonly considered as Imitations or Resemblances of something else. These two Kinds of Beauty employ the three following Sections. | Kauneus konkreettisissa muodoissaan on joko alkuperäistä tai vertailevaa – tai jos halutaan käyttää toisia sanoja: absoluuttista tai suhteellista. Pidettäköön silti mielessä, että absoluuttisella tai alkuperäisellä kauneudella ei tarkoiteta mitään ominaisuutta, jonka oletetaan olevan kohteessa, joka puolestaan olisi muka kaunis itsessään, ilman suhdetta havaitsevaan mieleen. Sillä kauneus, kuten muutkin aisti-ideoiden nimet, viittaa varsinaisesti mielen havaintoon. Kylmä, kuuma, makea, karvas viittaavat mielemme aistimuksiin, jotka eivät ehkä ole millään lailla yhtäläisiä niiden kohteiden kanssa, jotka herättävät nämä ideat meissä – vaikka yleensä kuvittelemme toisin. Kauneuden ja harmonian ideat herättää jonkin ensisijaisen ominaisuuden havaitseminen. Niillä on yhteys hahmoon ja aikaan, ja siksi niillä saattaakin olla enemmän yhtäläisyyttä kohteiden kanssa kuin noilla toisilla aistimuksilla, jotka eivät näytä olevan niinkään esineiden kuvia kuin havaitsevan mielen tiloja. Siltikään en näe, miten kohteita voitaisiin kutsua kauniiksi, jos ei olisi olemassa niitä tarkastelevaa kauneusaistilla varustettua mieltä. Siksi ymmärrämme absoluuttisella kauneudella vain sitä kauneutta, jonka havaitsemme kohteessa vertaamatta sitä mihinkään ulkoiseen, jota sen pitäisi jäljitellä tai kuvata. Tällaista on esim. se kauneus, jota havaitsemme luonnon tuotoksissa sekä keinotekoisissa muodoissa ja hahmoissa. Vertailevaa tai suhteellista kauneutta on se, minkä havaitsemme kohteissa, joita yleisesti pidetään jonkin jäljitelmänä tai kaltaisuutena. Näitä kahta kauneuden lajia tarkastellaan kolmessa seuraavassa osassa. | ||