sisällysluetteloon
edelliseen osaan
seuraavaan osaan
| Of the Universality of the Sense of Beauty among Men. | Ihmisen kauneusaistin yleispätevyydestä | ||
| 1 | We before insinuated, "That all Beauty has a relation to some perceiving Power;" and consequently since we know not how great a Variety of Senses there may be among Animals, there is no Form in Nature concerning which we can pronounce, "That it has no Beauty;" for it may still please some perceiving Power. But our Inquiry is confin'd to Men; and before we examine the Universality of this Sense of Beauty, or their Agreement in approving Uniformity, it may be proper to consider, "Whether, as the other Senses which give us Pleasure, do also give us Pain, so this Sense of Beauty does make some Objects disagreeable to us, and the Occasion of Pain." That many Objects give no pleasure to our Sense is obvious; many are certainly void of Beauty: But then there is no Form which seems necessarily disagreeable of itself, when we dread no other Evil from it, and compare it with nothing better of the Kind. Many Objects are naturally displeaseing, and distasteful to our external Senses, as well as others pleasing and agreeable; as Smells, Tastes, and some separate Sounds: but as to our Sense of Beauty, no Composition of Objects which give not unpleasant simple Ideas, seems positively unpleasant or painful of itself, had we never observ'd any thing better of the Kind. Deformity is only the Absence of Beauty, or Deficiency in the Beauty expected in any Species: Thus bad Musick pleases Rusticks who never heard any better, and the finest Ear is not offended with tuning of Instruments, if it be not too tedious, where no Harmony is expected; and yet much smaller Dissonancy shall offend amidst the Performance, where Harmony is expected. A rude Heap of Stones is no way offensive to one who shall be displeas'd with Irregularity in Architecture, where Beauty was expected. And had there been a Species of that Form which we now call ugly or deform'd, and had we never seen or expected greater Beauty, we should have receiv'd no Disgust from it, altho' the Pleasure would not have been so great in this Form as in those we now admire. Our Sense of Beauty seems design'd to give us positive Pleasure, but not a positive Pain or Disgust, any farther than what arises from Disappointment. |
Olemme edellä viitanneet siihen, että kaikki kauneus on suhteessa johonkin havaitsemiskykyyn. Siten emme voi mistään luonnonmuodosta väittää, että siinä ei ole kauneutta, sillä emmehän tiedä, kuinka erilaisia aisteja eläimillä on ja miellyttääkö muoto jotain havaitsemiskykyä. Tutkimuksemme rajoittuu kuitenkin ihmisiin. Ennen kuin tarkastelemme kauneusaistin yleispätevyyttä, eli ihmisten yksimielisyyttä yhtenäisyyden arvostamisessa, on ehkä aiheellista pohtia erästä toista asiaa. Kun muut nautintoa tuottavat aistit aiheuttavat meille myös tuskaa, päteekö tämä myös kauneusaistiin eli tekeekö se jotkin kohteet epämiellyttäviksi meille ja tuskan aiheuttajiksi? Selvästi on olemassa monia kohteita, jotka eivät tuota aistillemme nautintoa; on paljon sellaista, mikä todellakin on vailla kauneutta. Toisaalta mikään muoto sinänsä ei vaikuta välttämättä epämiellyttävältä, kun emme pelkää siitä koituvan muuta pahaa emmekä vertaa sitä mihinkään lajissaan parempaan. Monet asiat ovat luonnostaan epämiellyttäviä ja vastenmielisiä ulkoisille aisteillemme ja toiset taas miellyttäviä ja mieluisia, esim. hajut, maut ja jotkin yksittäiset äänet. Sen sijaan kauneusaistillemme mikään yhdistelmä tai kokonaisuus, joka ei herätä yksinkertaisia epämiellyttäviä ideoita, ei sinänsä vaikuta ehdottomasti epämiellyttävältä tai tuskalliselta, ellei meillä ole aiempaa kokemusta lajissaan paremmasta. Epämuotoisuus tai rumuus on vain kauneuden puutetta tai lajilta odotetun kauneuden vajavuutta. Siten huono musiikki miellyttää maalaistolloja, jotka eivät ole koskaan kuulleet parempaa, mutta herkintäkään sävelkorvaa ei loukkaa soitinten virittämisestä syntyvä äänten häly (ellei se käy liian pitkäveteiseksi), sillä silloin ei odoteta harmoniaa. Silti paljon vähäisempi epäsointuisuus häiritsee esityksen aikana, kun harmoniaa odotetaan. Joku saattaa olla piittaamatta epämääräisestä kiviröykkiöstä mutta paheksuu epäsäännöllisyyttä rakennustaiteessa, jossa odotetaan kauneutta. Oletetaanpa, että muinoin olisi ollut olemassa nykyisin rumaksi tai epämuotoiseksi kutsuttu muodon laji ja että emme olisi koskaan nähneet tai odottaneet suurempaa kauneutta. Tällöin se ei olisi inhottanut meitä. Nautinto tosin ei olisi ollut yhtä suurta kuin nykyään ihailemiemme muotojen kohdalla. Kauneusaistimme näyttää olevan suunniteltu tuottamaan itsenäistä nautintoa muttei vastaavaa tuskaa tai inhoa, paitsi siinä määrin kuin tämä syntyy pettymyksestä. |
|
| 2 | There are indeed many Faces which at first View are apt to raise Dislike; but this is generally not from any Deformity which of itself is positively displeasing, but either from want of expected Beauty, or much more from their carrying some natural Indications of morally bad Dispositions, which we all acquire a Faculty of discerning in Countenances, Airs, and Gestures. That this is not occasion'd by any Form positively disgusting, will appear from this, That if upon long Acquaintance we are sure of finding Sweetness of Temper, Humanity and Chearfulness, altho' the bodily Form continues, it shall give us no Disgust or Displeasure; whereas, if any thing were naturally disagreeable, or the Occasion of Pain, or positive Distaste, it would always continue so, even altho' the Aversion we might have toward it were counter-balanc'd by other Considerations. There are Horrors rais'd by some Objects, which are only the Effect of Fear for ourselves, or Compassion towards others, when either Reason, or some foolish Association of Ideas, makes us apprehend Danger, and not the Effect of any thing in the Form itself: for we find that most of those Objects which excite Horror at first, when Experience or Reason has remov'd the Fear, may become the Occasions of Pleasure; as ravenous Beasts, a tempestuous Sea, a craggy Precipice, a dark shady Valley. | Monet kasvot ovat tosin ensisilmäyksellä omiaan herättämään vastenmielisyyttä, mutta tämä ei yleensä johdu mistään sinänsä epämieluisasta epämuotoisuudesta vaan joko odotetun kauneuden puutteesta tai vielä paljon useammin siitä, että niissä näkyy luonnollisia merkkejä moraalisesti huonosta mielenlaadusta, joka on opittu tunnistamaan kasvoista, ilmeistä ja eleistä. Syynä ei ole itsessään inhottava ulkomuoto. Tämä näkyy siitä, että mikäli pitkän tuttavuuden jälkeen tiedämme varmasti tavanneemme lempeän, inhimillisen ja iloisen luonteen, ruumiillinen ulkomuoto ei kiusaa eikä inhota meitä vaikka pysyykin ennallaan. Jos taas jokin asia on luonnostaan epämiellyttävä tai tuskallinen tai sinänsä luotaantyöntävä, se pysyy aina tällaisena, vaikka vastenmielisyys saisikin muita seikkoja vastapainokseen. Jotkin asiat kauhistuttavat meitä, mutta syynä ei ole mikään seikka muodossa sinänsä vaan pelko itsemme puolesta tai myötätunto muita kohtaan, kun järki tai jokin typerä ideoiden yhdistelmä saa meidät pitämään jotakin vaarallisena. Suurin osa kauhua herättäneistä kohteista voi nimittäin muuttua nautinnon lähteiksi, kun kokemus tai järki on saanut pelon väistymään. Tällaisia ovat saaliinhimoiset villipedot, myrskyävä meri, jyrkät kuilut tai synkän varjoisat laaksot. | |
| 3 | We shall see hereafter, "That Associations of Ideas make Objects pleasant and delightful, which are not naturally apt to give any such Pleasures; and the same way, the casual Conjunctions of Ideas may give a Disgust, where there is nothing disagreeable in the Form itself." And this is the Occasion of many fantastick Aversions to Figures of some Animals, and to some other Forms: Thus Swine, Serpents of all Kinds, and some Insects really beautiful enough, are beheld with Aversion by many People, who have got some accidental Ideas associated to them. And for Distastes of this Kind, no other Account can be given. | Kuten myöhemmin näemme, mielleyhtymät eli ideoiden assosiaatiot tekevät asioista miellyttäviä ja ihastuttavia, vaikka nämä eivät luonnostaan olisi omiaan tuottamaan tällaisia nautintoja, ja samalla tavalla ideoiden satunnaiset yhdistelmät voivat herättää inhoa, vaikka muodossa itsessään ei ole mitään epämiellyttävää. Tästä johtuu se yllättävä vastenmielisyys, jota tunnetaan joidenkin eläinten hahmoa ja eräitä muitakin muotoja kohtaan. Siksi monet ihmiset tuntevat inhoa nähdessään sikoja, kaikenlajisia käärmeitä ja joitakin (varsin kauniita) hyönteisiä, koska heillä mukaan liittyy tiettyjä satunnaisia ideoita. Muuta selitystä tällaiselle vastenmielisyydelle ei ole. | |
| 4 | But as to the universal Agreement of Mankind in their Sense of Beauty from Uniformity amidst Variety, we must consult Experience: and as we allow all Men Reason, since all Men are capable of understanding simple Arguments, tho' few are capable of complex Demonstrations; so in this Case it must be sufficient to prove this Sense of Beauty universal, "if all Men are better pleas'd with Uniformity in the simpler Instances than the contrary, even when there is no Advantage observ'd attending it; and likewise if all Men, according as their Capacity inlarges, so as to receive and compare more complex Ideas, have a greater Delight in Uniformity, and are pleas'd with its more complex Kinds, both Original and Relative." Now let us consider if ever any Person was void of this Sense in the simpler Instances. Few Trials have been made in the simplest Instances of Harmony, because, as soon as we find an Ear incapable of relishing complex Compositions, such as our Tunes are, no farther Pains are employ'd about such. But in Figures, did ever any Man make choice of a Trapezium, or any irregular Curve, for the Ichnography or Plan of his House, without Necessity, or some great Motive of Convenience? or to make the opposite Walls not parallel, or unequal in Height? Were ever Trapeziums, irregular Polygons or Curves chosen for the Forms of Doors or Windows, tho' these Figures might have answer'd the Uses as well, and would have often sav'd a great Part of the Time, Labour and Expence to Workmen, which is now employ'd in suiting the Stones and Timber to the regular Forms? Among all the fantastick Modes of Dress, none was ever quite void of Uniformity, if it were only in the Resemblance of the two Sides of the same Robe, and in some general Aptitude to the human Form. The Pictish Painting had always relative Beauty, by Resemblance to other Objects, and often those Objects were originally beautiful: however justly we might here apply Horace's Censure of impertinent Descriptions in Poetry, Sed non erat his locus— But never were any so extravagant as to affect such Figures as are made by the casual spilling of liquid Colours. Who was ever pleas'd with an Inequality of Heights in Windows of the same Range, or dissimilar Shapes of them? with unequal Legs or Arms, Eyes or Cheeks in a Mistress? It must however be acknowledg'd, "That Interest may often counterbalance our Sense of Beauty, in this Affair as well as in others, and superior good Qualitys may make us overlook such Imperfections." |
Palatkaamme kauneusaistin yleispätevyyteen. Missä määrin ihmiskunnassa vallitsee yleinen yksimielisyys kauneusaistimuksesta siinä tilanteessa, että tarjolla on ykseyttä moninaisuudessa? Vastauksessa täytyy vedota kokemukseen. Ajattelemme kaikilla ihmisillä olevan järkeä, koska jokainen pystyy ymmärtämään yksinkertaisia päätelmiä ja perusteluja (joskin vain harvat pystyvät ymmärtämään monimutkaisia todisteluja). Vastaavasti kauneusaistin yleispätevyyden osoittamiseksi riittää, että yksinkertaisemmissa tapauksissa kaikki ihmiset pitävät ykseydestä enemmän kuin sen vastakohdasta silloinkin, kun kohteen tarkastelusta ei ole luvassa mitään etuisuutta. Ja lisäksi vaaditaan, että kaikki ihmiset osaamisensa kasvaessa eli kyetessään ottamaan vastaan ja vertaamaan toisiinsa monimutkaisempia ideoita ihastuvat yhä enemmän ykseyteen ja pitävät sen monimutkaisemmista lajeista, niin absoluuttisista kuin suhteellisista. Katsotaanpa siis, onko kukaan jäänyt vaille tätä aistimusta yksinkertaisemmissa tapauksissa. Harmonian yksinkertaisimpia ilmiöitä on tutkittu vain vähän, sillä heti kun huomaamme, että jonkun korva ei kykene nauttimaan meidän musiikkikappaleidemme kaltaisista monimutkaisista sävellyksistä, mitään lisävaivaa hänen vuokseen ei nähdä. Kuvioiden ja muotojen kohdalla asia on kuitenkin toisin. Onko kukaan valinnut talonsa pohjamuodoksi koskaan puolisuunnikasta tai jotain epäsäännöllistä käyrää ilman pakottavaa syytä tai merkittävää käytännön tarvetta? Onko vastakkaisista seinistä tehty erisuuntaisia tai erikorkuisia? Onko oven tai ikkunan muodoksi koskaan valittu puolisuunnikasta, epäsäännöllistä monikulmioita tai käyrää, vaikka tällainen muoto olisi saattanut palvella käyttötarkoitusta yhtä hyvin ja olisi usein säästänyt aikaa, työtä ja rahaa, jotka nyt kuluvat kiven ja puun sovittamiseen säännölliseen muotoon? Mielikuvituksellisimmatkaan pukeutumistavat eivät koskaan ole olleet täysin vailla yhdenmukaisuutta, vaikka kyse olisikin ollut vain siitä, että vaatteen molemmat puolet ovat samantapaisia tai että vaate sopii jollain lailla yhteen vartalon kanssa. Piktien harjoittamassa maalauksessa oli aina suhteellista kauneutta, koska siinä oli jonkinlaista samankaltaisuutta muihin olioihin, jotka usein olivat alkuperäisen eli absoluuttisen kauniita. Tässä tosin voitaisiin hyvin soveltaa Horatiuksen ohjetta, kun hän tuomitsi asiaan liittymättömät kuvaukset runoudessa: sed nunc non erat his locus. [»Mutta niiden paikka ei ollut tässä!», Horatius: Runotaide, säe 19, suom. Teivas Oksala & Erkki Palmen.] Kukaan ei kuitenkaan ole yltiöpäisesti tavoitellut sellaisia kuvioita, joita syntyy värien satunnaisesti läikkyessä. Ketä on koskaan miellyttänyt ikkunarivin ikkunoiden erikorkuisuus tai niiden erimuotoisuus, tai se, että rakastajattaren jalat, kädet, silmät tai posket ovat keskenään eriparisia? Tosin tässä kuten muissakin tapauksissa jokin etuisuus voi usein vetää toiseen suuntaan kuin kauneusaisti. Tällaiset puutteet voidaan sivuuttaa, kun tarjolla on jotain vallan erinomaista. |
|
| 5 | Nay farther, it may perhaps appear, "That Regularity and Uniformity are so copiously diffus'd thro' the Universe, and we are so readily determin'd to pursue this as the Foundation of Beauty in Works of Art, that there is scarcely any thing ever fansy'd as Beautiful, where there is not really something of this Uniformity and Regularity." We are indeed often mistaken in imagining that there is the greatest possible Beauty, where it is but very imperfect; but still it is some Degree of Beauty which pleases, altho' there may be higher Degrees which we do not observe; and our Sense acts with full Regularity when we are pleas'd, altho' we are kept by a false Prejudice from pursuing Objects which would please us more. A Goth, for instance, is mistaken, when from Education he imagines the Architecture of his Country to be the most perfect: and a Conjunction of some hostile Ideas, may make him have an Aversion to Roman Buildings, and study to demolish them, as some of our Reformers did the Popish Buildings, not being able to separate the Ideas of the superstitious Worship from the Forms of the Buildings where it was practised: and yet it is still real Beauty which pleases the Goth, founded upon Uniformity amidst Variety. For the Gothick Pillars are uniform to each other, not only in their Sections, which are Lozenge-form'd; but also in their Heights and Ornaments: Their Arches are not one uniform Curve, but yet they are Segments of similar Curves, and generally equal in the same Ranges. The very Indian Buildings have some kind of Uniformity, and many of the Eastern Nations, tho' they differ much from us, yet have great Regularity in their Manner, as well as the Romans in their. Our Indian Screens, which wonderfully supply our Imaginations with Ideas of Deformity, in which Nature is very churlish and sparing, do want indeed all the Beauty arising from Proportion of Parts, and Conformity to Nature; and yet they cannot divest themselves of all Beauty and Uniformity in the separate Parts: And this diversifying the human Body into various Contortions, may give some wild Pleasure from Variety, since some Uniformity to the human Shape is still retained. |
Lisäksi saattaa jopa vaikuttaa siltä, että säännöllisyys ja yhtenäisyys ovat levinneet niin laajalti koko maailmankaikkeuteen ja olemme niin taipuvaisia pitämään niitä taideteosten kauneuden perustana, ettei ole juuri mitään kauniina pidettyä, jossa ei todellakin olisi jotain tästä yhtenäisyydestä ja säännöllisyydestä. Kuvittelemme usein näkevämme suurinta mahdollista kauneutta siellä, missä se on kovin epätäydellistä, mutta myös tällöin meitä miellyttää jonkin asteinen kauneus, olkoonkin että korkeammat asteet jäävät huomaamatta. Kun jokin kohde miellyttää meitä, kauneusaistimme toimii aivan säännönmukaisesti, joskin väärät ennakkoluulot estävät meitä tavoittelemasta vielä miellyttävämpiä kohteita. Esimerkiksi gootti on väärässä, kun hän kasvatuksensa perusteella kuvittelee oman maansa rakennustaiteen olevan kaikkein täydellisintä. Jokin vahingollisten ideoiden yhdistelmä on ehkä saanut hänet inhoamaan roomalaisia rakennuksia ja purkamaan niitä. Näinhän jotkut uskonpuhdistajamme hävittivät katolisia rakennuksia, kun eivät kyenneet pitämään taikauskoisen jumalanpalveluksen ideoita erillään tuohon palvelukseen käytettyjen rakennusten muodoista. Silti goottia viehättää nimenomaan todellinen kauneus, joka perustuu ykseyteen moninaisuudessa. Goottilaiset pylväät ovat keskenään yhdenmuotoisia, eivät vain vinoneliön muotoiselta poikkileikkaukseltaan vaan myös korkeudeltaan ja koristelultaan. Goottilaiset holvit eivät kaareudu tasaisesti mutta koostuvat kuitenkin samanlaisten kaarien lohkoista, ja saman rivin holvit ovat yleensä samanlaisia. Tyypillisessä intialaisissa rakennuksissa on tietynlaista yhdenmukaisuutta, ja monien itäisten kansojen rakentaminen on roomalaisten tapaan hyvin säännöllistä, vaikka nuo kansat eroavat meistä suuresti. Intialaiset sermimme ruokkivat mielikuvitusta epämuotoisuuden ideoilla, joita luonto tarjoaa vain niukasti. Niistä todellakin puuttuu tyystin sellainen kauneus, joka syntyy sopusuhtaisista osista ja luonnonmukaisuudesta, mutta silti niiden yksittäisissä osissa on jonkin verran kauneutta ja yhtenäisyyttä. Nämä ihmisruumiin erilaiset vääntymiset saattavat tarjota jonkinlaista moninaisuudesta kumpuavaa villiä nautintoa, kun kuitenkin pidetään kiinni jonkinasteisesta yhdenmukaisuudesta ihmismuodon kanssa. |
|
| 6 | There is one sort of Beauty which might perhaps have been better mention'd before, but will not be impertinent here, because the Taste or Relish of it is universal in all Nations, and with the Young as well as the Old, and that is the Beauty of History. Every one knows how dull a Study it is to read over a Collection of Gazettes, which shall perhaps relate all the same Events with the Historian: The superior Pleasure then of History must arise, like that of Poetry, from the Manners; when we see a Character well drawn, wherein we find the secret Causes of a great Diversity of seemingly inconsistent Actions; or an Interest of State laid open, or an artful View nicely unfolded, the Execution of which influences very different and opposite Actions as the Circumstances may alter. Now this reduces the whole to an Unity of Design at least: And this may be observ'd in the very Fables which entertain Children, otherwise we cannot make them relish them. | On eräs kauneuden laji, joka olisi ehkä pitänyt mainita aiemmin mutta joka sopii tähänkin yhteyteen, sillä sitä koskeva maku ja siitä saatava nautinto on yleismaailmallista ja yhteistä niin nuorille kuin vanhoille. Kyseessä on historiankirjoituksen kauneus. Kaikki tietävät, kuinka tylsää on lukea virallisia tiedotuksia asioista, joista kerrotaan myös historioitsijan teoksessa. Historiankirjoituksen tarjoaman ylivertaisen nautinnon täytyykin olla peräisin samasta lähteestä kuin runouden eli asioiden esittämistavasta: Henkilön luonne on kuvattu niin hyvin, että ymmärrämme näennäisen ristiriitaisten tekojen salaiset vaikuttimet. Meille paljastetaan valtion pyyteet tai tuodaan päivänvaloon ovela suunnitelma, jonka toteutuminen tilanteiden vaihdellessa vaikuttaa erilaisiin ja toisilleen vastakkaisiin tekoihin. Tämä tekee kokonaisuudesta yhtenäisen, pelkistää sen vähintäänkin suunnitelmien ykseydeksi. Samaa on myös saduissa, joiden parissa lapset viihtyvät; muutenhan he eivät nauttisi niistä. | |
| 7 | What has been said will probably be assented to, if we always remember in our Inquirys into the Universality of the Sense of Beauty, "That there may be real Beauty, where there is not the greatest; and that there are an Infinity of different Forms which may all have some Unity, and yet differ from each other." So that Men may have different Fancys of Beauty, and yet Uniformity be the universal Foundation of our Approbation of any Form whatsoever as Beautiful. And we shall find that it is so in the Architecture, Gardening, Dress, Equipage, and Furniture of Houses, even among the most uncultivated Nations; where Uniformity still pleases, without any other Advantage than the Pleasure of the Contemplation of it. | Edellä sanottu on luultavasti hyväksyttävissä, kunhan kauneusaistin yleispätevyyttä pohdittaessa pidetään mielessä, että voi olla olemassa todellista kauneutta sielläkin, missä se ei ole suurinta kauneutta, ja että on äärettömästi jossain määrin yhtenäisiä mutta keskenään aivan erilaisia muotoja. Ihmisten kauneuskäsitykset saattavat siis erota toisistaan, ja silti yhtenäisyys voi olla yleispätevä perusta sille, että jokin muoto hyväksytään kauniiksi. Tulemme huomaamaan, että asia on näin arkkitehtuurissa, puutarhanhoidossa, pukeutumisessa, ajoneuvoissa ja talojen sisustuksessa jopa kaikkein sivistymättömimpien kansojen parissa. Sielläkin yhtenäisyys miellyttää, vaikka siitä ei koidu muuta hyvää kuin tarkastelun nautinto. | |
| 8 | It will deserve our Consideration on this Subject, how, in like Cases, we form very different Judgments concerning the internal and external Senses. Nothing is more ordinary among those, who after Mr. Locke have rejected innate Ideas, than to alledge, "That all our Relish for Beauty and Order, is either from Prospect of Advantage, Custom, or Education," for no other Reason but the Variety of Fancys in the World: and from this they conclude, "That our Fancys do not arise from any natural Power of Perception, or Sense." And yet all allow our external Senses to be Natural, and that the Pleasures or Pains of their Sensations, however they may be increas'd or diminish'd by Custom or Education, and counter-balanc'd by Interest, yet are really antecedent to Custom, Habit, Education, or Prospect of Interest. Now it is certain, "That there is at least as great a Variety of Fancys about their Objects, as the Objects of Beauty:" Nay, it is much more difficult, and perhaps impossible, to bring the Fancys or Relishes of the external Senses to any general Foundation at all, or to find any Rule for the Agreeable or Disagreeable: and yet we all allow, "that these are natural Powers of Perception." | Tätä aihepiiriä tarkastellessamme on syytä kiinnittää huomiota siihen, että samankaltaisissa tapauksissakin ajattelumme on erilaista riippuen siitä, onko kyseessä sisäinen vai ulkoinen aisti. Ne, jotka Locken vanavedessä ovat hylänneet synnynnäiset ideat, tavallisesti väittävät, että kaikki mieltymisemme kauneuteen ja järjestykseen johtuu joko hyödyn toivosta, tavasta tai kasvatuksesta. Eikä heillä ole väitteelleen muuta perustetta kuin mieltymysten moninaisuus maailmassa. Tästä he edelleen päättelevät, että mieltymyksemme eivät johdu mistään luontaisesta havaintokyvystä tai aistista. Ulkoiset aistimme sitä vastoin ovat heidän mielestään luontaisia; niiden nautinnot ja tuskat ovat olemassa jo ennen tapoja, tottumuksia, kasvatusta tai oman edun näkymiä, vaikka nämä saattavatkin voimistaa tai heikentää niitä. Varmaa kuitenkin on se, että ulkoisten aistien mieltymiset kohteisiinsa vaihtelevat siinä missä kauniina pidetyt kohteetkin, ja tämän lisäksi näille mieltymisille on vielä paljon vaikeampaa tai peräti mahdotonta löytää minkäänlaista yleistä perustaa, tai keksiä mitään sääntöä, jonka alle niiden tarjoama miellyttävyys ja epämiellyttävyys kuuluisivat. Ja silti me kaikki olemme samaa mieltä, että ne ovat luontaisia havaintokykyjä. | |
| 9 | The Reason of this different Judgment can be no other than this, That we have got distinct Names for the external Senses, and none, or very few, for the Internal; and by this are led, as in many other Cases, to look upon the former as some way more fix'd, and real, and natural, than the latter. The Sense of Harmony has got its Name, viz. a good Ear; and we are generally brought to acknowledge this a natural Power of Perception, or a Sense some way distinct from Hearing: now it is certain, "That there is as necessary a Perception of Beauty upon the Presence of regular Objects, as of Harmony upon hearing certain Sounds." | Tähän erilaiseen ajatteluun voi olla syynä vain se, että meillä on oma nimensä kullekin ulkoiselle aistille mutta ei lainkaan tai vain harvoja sisäisille aisteille. Niinpä me tässä kuten monessa muussakin tapauksessa pidämme edellisiä jollain tavalla pysyvämpinä, todellisempina ja luonnollisempina kuin jälkimmäisiä. Harmonian aisti on saanut oman nimensä, nimittäin musiikkikorva, ja yleensä tunnustamme tämän luontaiseksi havaintokyvyksi, tai jollain lailla kuuloaistista erilliseksi aistiksi. Varmaa kuitenkin on, että säännöllisten kohteiden äärellä havaitaan kauneutta yhtä vääjäämättömästi kuin harmoniaa havaitaan kuultaessa tiettyjä säveliä. | |
| 10 | But let it be observ'd here once for all, "That an internal Sense no more presupposes an innate Idea, or Principle of Knowledge, than the external." Both are natural Powers of Perception, or Determinations of the Mind to receive necessarily certain Ideas from the Presence of Objects. The Internal Sense is, a passive Power of receiving Ideas of Beauty from all Objects in which there is Uniformity amidst Variety. Nor does there seem any thing more difficult in this matter, than that the Mind should be always determin'd to receive the Idea of Sweet, when Particles of such a Form enter the Pores of the Tongue; or to have the Idea of Sound upon any quick Undulation of the Air. The one seems to have as little Connection with its Idea, as the other: And the same Power could with equal Ease constitute the former the Occasion of Ideas, as the latter. | Todettakoon tässä kerta kaikkiaan, että sisäinen aisti enempää kuin ulkoinenkaan ei edellytä synnynnäistä ideaa tai tiedon periaatetta. Molemmat ovat luontaisia havaintokykyjä eli mielen taipumuksia ottaa välttämättä vastaan tiettyjä ideoita kohteiden äärellä. Sisäinen aisti on passiivinen kyky ottaa vastaan kauneuden ideoita kaikista kohteista, joissa vallitsee ykseys moninaisuudessa. Eikä tämän ymmärtämisen pitäisi olla vaikeampaa kuin sen, että mieli on taipuvainen tai määräytynyt ottamaan vastaan makeuden idean tietynmuotoisten hiukkasten tunkeutuessa kielen huokosiin, tai muodostamaan äänen idean, kun ilma nopeasti värähtelee. Näyttää siltä, että toisella on yhtä vähän yhteyttä ideaansa kuin toisellakin, ja sama Voima voisi tehdä yhtä helposti edellisestä kuin jälkimmäisestäkin ideoiden aiheuttajan. | |
| 11 | The Association of Ideas above hinted at, is one great Cause of the apparent Diversity of Fancys in the Sense of Beauty, as well as in the external Senses, and often makes Men have an Aversion to Objects of Beauty, and a Liking to others void of it, but under different Conceptions than those of Beauty or Deformity. And here it may not be improper to give some Instances of some of these Associations. The Beauty of Trees, their cool Shades, and their Aptness to conceal from Observation, have made Groves and Woods the usual Retreat to those who love Solitude, especially to the Religious, the Pensive, the Melancholy, and the Amorous. And do not we find that we have so join'd the Ideas of these Dispositions of Mind with those external Objects, that they always recur to us along with them? The Cunning of the Heathen Priests might make such obscure Places the Scene of the fictitious Appearances of their Deitys; and hence we join Ideas of something Divine to them. We know the like Effect in the Ideas of our Churches, from the perpetual Use of them only in religious Exercises. The faint Light in Gothick Buildings has had the same Association of a very foreign Idea, which our Poet shews in his Epithet, —A dim religious Light. In like manner it is known, That often all the Circumstances of Actions, or Places, or Dresses of Persons, or Voice, or Song, which have occurr'd at any time together, when we were strongly affected by any Passion, will be so connected that any one of these will make all the rest recur. And this is often the occasion both of great Pleasure and Pain, Delight and Aversion to many Objects, which of themselves might have been perfectly indifferent to us: but these Approbations, or Distastes, are remote from the Ideas of Beauty, being plainly different Ideas. |
Mieltymykset siis selvästi vaihtelevat sekä kauneusaistin että ulkoisten aistien kohdalla. Yhtenä tärkeänä syynä tähän on edellä mainittu ideoiden yhdistyminen, assosiaatio. Se saa usein aikaan, että jokin kaunis tuntuu vastenmieliseltä ja ei-kauniista pidetään, mutta tällöin vaikuttavat muut käsitykset kuin kauneutta tai epämuotoisuutta koskevat. Lienee sopivaa antaa esimerkkejä tällaisista mielleyhtymistä. Puiden kauneus, niiden tarjoama viileä varjo ja näkösuoja ovat tehneet metsiköistä suositun turvapaikan yksinäisyyttä kaipaaville, etenkin uskonnollisille, mietteliäille, alakuloisille ja rakastuneille. Eikö tunnukin siltä, että olemme yhdistäneet näiden mielentilojen ideat niin tiiviisti noihin ulkoisiin kohteisiin, että ne palaavat mieleemme aina yhdessä? Pakanapappien oveluus saattaisi tehdä tällaisista hämäristä paikoista näyttämön heidän jumaliensa kuvitteelliselle ilmestymiselle, ja niinpä yhdistämme näihin paikkoihin ideoita jostakin jumalallisesta. Kirkkoihimme liittyy samantapaisia ideoita, koska niitä käytetään jatkuvasti pelkästään uskonnollisissa menoissa. Goottilaisten rakennusten niukka valaistus saa aikaan samanlaisen mielleyhtymän johonkin tuntemattomaan, jonka runoilijamme ilmaisee määritteellä »a dim religious light». [»Hämärä uskonnollinen valo», John Milton: Il Penseroso, rivi 160.] Samoin tiedetään, että usein kun olemme olleet voimakkaan tunteen vallassa, kaikki silloin yhdessä esiintyneet seikat – toimintaolot, paikat, ihmisten vaatteet, jokin ääni tai laulu – kiinnittyvät toisiinsa niin, että mikä tahansa niistä palauttaa mieleen muut. Tämä tuottaa usein suurta nautintoa ja tuskaa, ihastumista kohteisiin ja vastenmielisyyttä niitä kohtaan, vaikka sinänsä ne olisivat meille aivan yhdentekeviä. Tällainen myönteisyys tai kielteisyys on kuitenkin kaukana kauneuden ideoista, jotka ovat selvästi eri asia. |
|
| 12 | There is also another Charm in Musick to various Persons, which is distinct from the Harmony, and is occasion'd by its raising agreeable Passions. The human Voice is obviously vary'd by all the stronger Passions; now, when our Ear discerns any Resemblance between the Air of a Tune, whether sung or play'd upon an Instrument, either in its Time, or Modulation, or any other Circumstance, to the Sound of the human Voice, in any Passion, we shall be touch'd by it in a very sensible manner, and have Melancholy, Joy, Gravity, Thoughtfulness, excited in us by a sort of Sympathy or Contagion. The same Connexion is observable between the very Air of a Tune, and the Words expressing any Passion which we have heard it fitted to, so that they shall both recur to us together, tho' but one of them affects our Senses. Now in such a Diversity of pleasing or displeasing Ideas, which may be join'd with Forms of Bodys, or Tunes, when Men are of such different Dispositions, and prone to such a Variety of Passions, it is no Wonder, "that they should often disagree in their Fancys of Objects, even altho' their Sense of Beauty and Harmony were perfectly uniform;" because many other Ideas may either please or displease, according to Persons Tempers, and past Circumstances. We know how agreeable a very wild Country may be to any Person who has spent the chearful Days of his Youth in it, and how disagreeable very beautiful Places may be, if they were the Scenes of his Misery. And this may help us in many Cases to account for the Diversitys of Fancy, without denying the Uniformity of our internal Sense of Beauty. |
Musiikissa on myös toinen moniin ihmisiin vaikuttava vetovoimatekijä, joka eroaa harmoniasta ja johtuu miellyttävien tunteiden herättämisestä. Ihmisääni selvästikin muuttuu, kun voimakas tunne vaihtuu toiseksi. Kun korvamme havaitsee, että lauletun tai soitetun sävelmän rytmi, sävelkulku tai muu seikka luo vaikutelman, jossa on yhtäläisyyksiä tunteen vallassa olevan ihmisen äänen kanssa, sävelmä koskettaa meitä syvästi. Jonkinlaisen myötäelämisen tai tartunnan ansiosta mekin tunnemme surumielisyyttä, iloa, vakavuutta tai mietteliäisyyttä. Saman yhteyden voi huomata sävelmän ja tunnetta ilmaisevien sanojen välillä, kun olemme kuulleet ne toisiinsa liitettyinä ja sovitettuina. Molemmat palaavat mieleemme yhtä aikaa, vaikka aistimme kohtaavat vain toisen. On siis monenlaisia miellyttäviä ja epämiellyttäviä ideoita, jotka voivat liittyä erilaisiin sävelmiin tai aineellisten kappaleiden muotoihin. Lisäksi ihmiset ovat mielenlaadultaan moninaisia ja alttiita monenlaisille tunteille. Siten ei ole ihme, että he ovat usein eri mieltä kohteiden miellyttävyydestä, vaikka heidän kauneusaistinsa ja harmonia-aistinsa olisikin täysin yhdenmukainen. Mukaan liittyy ideoita, jotka voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä riippuen henkilön mielialasta ja aiemmista tilanteista. Kuinka miellyttävä voi jopa karu seutu olla sille, joka on viettänyt siellä nuoruutensa iloiset päivät, ja kuinka epämiellyttäviä kauniitkin paikat voivat olla, jos ne ovat olleet hänen kurjuutensa näyttämöitä! Tämä saattaa monissa tapauksissa auttaa meitä selittämään mieltymysten moninaisuuden ilman että kiellämme sisäisen kauneusaistimme yhdenmukaisuuden. |
|
| 13 | Grandeur and Novelty are two Ideas different from Beauty, which often recommend Objects to us. The Reason of this is foreign to the present Subject. See Spectator, No 412. | Suuruus ja uutuus ovat eri ideoita kuin kauneus. Usein ne saavat meidät kiinnittämään huomiota kohteisiin. Tähän kysymykseen paneutuminen ei kuitenkaan kuulu nykyisen aiheemme piiriin (katso Spectator, nro 412). |