sisällysluetteloon
edelliseen osaan
seuraavaan osaan
| Of the Power of Custom, Education, and Example, as to our internal Senses. | Tottumuksen, kasvatuksen ja esimerkin vaikutuksesta sisäisiin aisteihimme | |||
| 1 | Custom, Education, and Example are so often alledg'd in this Affair, as the Occasion of our Relish for beautiful Objects, and for our Approbation of, or Delight in, a certain Conduct in Life in a moral Species, that it is necessary to examine these three particularly, to make it appear, "that there is a natural Power of Perception, or Sense of Beauty in Objects, antecedent to all Custom, Education, or Example." | Usein sanotaan, että tottumukset, kasvatus ja esimerkit saavat meidät mieltymään kauniisiin asioihin ja pitämään hyväksyttävänä ja hyvänä tietynlaista moraalista elämäntapaa. Siksi on tarpeen tarkastella erityisesti näitä kolmea seikkaa, jotta kävisi ilmi, että on olemassa luontainen havaintokyky tai kauneusaisti, joka edeltää kaikkia tottumuksia, kasvatusta ja esimerkkejä. | ||
| 2 | Custom, as distinct from the other two, operates in this manner. As to Actions, it only gives a Disposition to the Mind or Body more easily to perform those Actions which have been frequently repeated; but never leads us to apprehend them under any other View, than what we were capable of apprehending them under at first; nor gives us any new Power of Perception about them. We are naturally capable of Sentiments of Fear, and Dread of any powerful Presence; and so Custom may connect the Ideas of religious Horror to certain Buildings: but Custom could never have made a Being naturally incapable of Fear, receive such Ideas. So, had we no other Power of perceiving, or forming Ideas of Actions, but as they were advantageous or disadvantageous, Custom could only have made us more ready at perceiving the Advantage or Disadvantage of Actions. But this is not to our present Purpose. As to our Approbation of, or Delight in external Objects; When the Blood or Spirits, of which Anatomists talk, are rous'd, quicken'd, or fermented as they call it, in any agreeable manner, by Medicine or Nutriment; or any Glands frequently stimulated to Secretion; it is certain, that to preserve the Body easy, we shall delight in Objects of Taste, which of themselves are not immediately pleasant to it, if they promote that agreeable State, which the Body had been accustom'd to. Farther, Custom will so alter the State of the Body, that what at first rais'd uneasy Sensations, will cease to do so, or perhaps raise another agreeable Idea of the same Sense; but Custom can never give us any Idea of a Sense different from those we had antecedent to it: It will never make the Blind approve Objects as coloured, or those who have no Taste approve Meats as delicious, however they might approve them as strengthening or exhilarating. Were our Glands, and the Parts about them, void of Feeling, did we perceive no Pleasure from certain brisker Motions in the Blood, Custom could never make stimulating or intoxicating Fluids or Medicines agreeable, when they were not so to the Taste: So, by like Reasoning, had we no natural Sense of Beauty from Uniformity, Custom could never have made us imagine any Beauty in Objects; if we had had no Ear, Custom could never have given us the Pleasures of Harmony. When we have these natural Senses antecedently, Custom may make us capable of extending our Views farther, and of receiving more complex Ideas of Beauty in Bodys, or Harmony in Sounds, by increasing our Attention, and Quickness of Perception. But however Custom may increase our Power of receiving or comparing complex Ideas, yet it seems rather to weaken than strengthen the Ideas of Beauty, or the Impressions of Pleasure from regular Objects; else how is it possible that any Person could go into the open Air on a sunny Day, or clear Evening, without the most extravagant Raptures, such as Milton represents our Ancestor in, upon his first Creation? For such any Person would certainly fall into, upon the first Representation of such a Scene. Custom in like manner may make it easier for any Person to discern the Use of a complex Machine, and approve it as advantageous; but he would never have imagin'd it beautiful, had he no natural Sense of Beauty. Custom may make us quicker in apprehending the Truth of complex Theorems, but we all find the Pleasure or Beauty of Theorems as strong at first as ever. Custom makes us more capable of retaining and comparing complex Ideas, so as to discern more complicated Uniformity, which escapes the Observation of Novices in any Art; but all this presupposes a natural Sense of Beauty in Uniformity: for, had there been nothing in Forms, which was constituted the necessary Occasion of Pleasure to our Senses, no Repetition of indifferent Ideas as to Pleasure or Pain, Beauty or Deformity, could ever have made them grow pleasing or displeasing. |
Erotukseksi kahdesta muusta tottumus toimii niin, että se antaa mielelle tai ruumiille vain valmiuden suoriutua helpommin usein toistetuista teoista. Koskaan se ei johda ymmärtämään niitä muusta näkökulmasta kuin alun perinkään eikä tarjoa uutta havaintokykyä niitä varten. Meillä on luonnostaan kyky tuntea pelkoa ja kauhua, kun läsnä on jotain voimallista, ja näin ollen perinne tai tottumus voi liittää uskonnollisen pelon idean tiettyihin rakennuksiin, mutta se ei olisi koskaan voinut ympätä tällaisia ideoita olentoon, joka ei luonnostaan pysty pelkäämään. Jos kykenisimme havaitsemaan tekoja tai muodostamaan niitä koskevia ideoita vain siinä määrin kuin ne ovat meille edullisia tai epäedullisia, tottumus voisi vain parantaa tätä kykyämme huomata niiden edut tai haitat. Tähän asiaan paneutuminen ei kuitenkaan kuulu tähän yhteyteen. Palatkaamme ulkoisten kohteiden arvostamiseen ja niistä ilahtumiseen. Anatomit puhuvat siitä, kuinka lääkkeet tai ruoka tai rauhasten toiminta kiihottaa ja vilkastuttaa miellyttävästi verenkiertoa ja elinvoimaa ja saa sen käymään, fermentoitumaan (niin kuin he sanovat). On selvää, että mukavan olon säilyttämiseksi meitä tällöin vetävät puoleensa sellaiset maun kohteet, jotka auttavat ruumista pysymään totunnaisessa mukavassa tilassaan, vaikka ne eivät sinänsä välittömästi miellyttäisikään makua. Lisäksi tottumus muuttaa ruumiin tilaa niin, että aluksi vastenmieliseltä tuntunut asia ei enää hetken päästä aiheutakaan epämiellyttäviä aistimuksia tai synnyttää samassa aistissa ehkä jonkin toisen, miellyttävän idean. Tottumuksen synnyttämä idea ei kuitenkaan voi koskaan olla muuta kuin sellaisesta aistista, joka meillä oli jo aiemmin; tottumus ei saa sokeita pitämään esineitä värillisinä, eivätkä ruuat ala tuntua herkullisilta niiden mielestä, joilla ei ole makuaistia, vaikka he saattavatkin tunnustaa ne vahvistaviksi tai virkistäviksi. Jos rauhasemme ja niihin liittyvät osat olisivat tunnottomia eikä vilkastuva verenkiertokaan tuottaisi nautintoa, tottumus ei voisi muuttaa miellyttäviksi pahanmakuisia mutta piristäviä tai päihdyttäviä nesteitä ja lääkkeitä. Vastaavasti jos meillä ei olisi luontaista ykseyteen reagoivaa kauneusaistia, tottumus ei olisi koskaan voinut saada meitä kuvittelemaan, että esineissä olisi mitään kaunista; jos meillä ei olisi musiikkikorvaa, tottumus ei olisi koskaan voinut tarjota meille harmonian nautintoja. Kun meillä jo alun alkaen on nämä luontaiset aistit, tottumus voi auttaa meitä laajentamaan näkemyksiämme ja vastaanottamaan monimutkaisempia kauneuden ideoita esineistä tai harmonian ideoita musiikista lisäämällä tarkkaavaisuutta ja havainnon nopeutta. Vaikka tottumus saattaakin lisätä kykyämme vastaanottaa ja vertailla monimutkaisia ideoita, se näyttää kuitenkin mieluummin heikentävän kuin vahvistavan kauneuden ideoita eli säännöllisistä kohteista saatavia nautinnon vaikutelmia. Miten muuten olisi mahdollista astua ulos aurinkoisena päivänä tai kuulaana iltana hurmioitumatta, kokematta jotain niin ylenpalttista kuin Miltonin mukaan Aatami koki luomisensa jälkeen? [John Milton: Kadotettu paratiisi, VIII kirja.] Sellaisen haltiotilan valtaan jokainen varmasti joutuisi kohdatessaan ensi kertaa vastaavan näkymän. Samaan tapaan tottuminen ja perehtyminen voi auttaa ihmistä tajuamaan monimutkaisen koneen käyttötavan ja pitämään laitetta hyödyllisenä, mutta hän ei olisi koskaan pitänyt sitä kauniina, ellei hänellä olisi luontaista kauneusaistia. Tottumus saattaa auttaa meitä tajuamaan monimutkaisten teoreemojen totuuden nopeammin, mutta me kaikki koemme niiden tarjoaman nautinnon tai kauneuden jo heti ensi kohtaamisella yhtä voimakkaana kuin se yleensäkään voidaan kokea. Tottumus parantaa kykyämme pitää mielessä ja vertailla mutkikkaita ideoita ja näin tajuta monimutkaisempaa yhtenäisyyttä, joka kaikilla aloilla jää vasta-alkajalta huomaamatta. Tämä kaikki edellyttää kuitenkin ykseyteen reagoivaa luontaista kauneusaistia. Jos nimittäin muodossa ei ole mitään, mikä välttämättömästi tuottaa nautintoa aisteillemme, se ei ala tuntua miellyttävältä tai epämiellyttävältä, vaikka kuinka toisteltaisiin ideoita, jotka ovat yhdentekeviä nautinnon ja tuskan, kauneuden ja epämuotoisuuden kannalta. |
||
| 3 | The Effect of Education is this, that thereby we receive many speculative Opinions, which are sometimes true, and sometimes false; and are often led to believe, that Objects may be naturally apt to give Pleasure or Pain to our external Senses, which in reality have no such Qualitys. And farther, by Education there are some strong Associations of Ideas without any Reason, by mere Accident sometimes, as well as by Design, which it is very hard for us ever after to break asunder. Thus Aversions are rais'd to Darkness, and to many kinds of Meat, and to certain innocent Actions: Approbations without Ground are rais'd in like manner. But in all these Instances, Education never makes us apprehend any Qualitys in Objects, which we have not naturally Senses capable of perceiving. We know what Sickness of the Stomach is, and may without Ground believe, that very healthful Meats will raise this; we by our Sight and Smell receive disagreeable Ideas of the Food of Swine, and their Styes, and perhaps cannot prevent the recurring of these Ideas at Table: but never were Men naturally blind prejudic'd against Objects as of a disagreeable Colour, or in favour of others as of a beautiful Colour; they perhaps hear Men dispraise one Colour, and may imagine this Colour to be some quite different sensible Quality of the other Senses, but that is all. And the same way, a Man naturally void of Taste could by no Education receive the Ideas of Taste, or be prejudic'd in favour of Meats as delicious: So, had we no natural Sense of Beauty and Harmony, we could never be prejudic'd in favour of Objects or Sounds as beautiful or harmonious. Education may make an unattentive Goth imagine that his Countrymen have attain'd the Perfection of Architecture; and an Aversion to their Enemys the Romans, may have join'd some disagreeable Ideas to their very Buildings, and excited them to their Demolition; but he had never form'd these Prejudices, had he been void of a Sense of Beauty. Did ever blind Men debate whether Purple or Scarlet were the finer Colour? or could any Education prejudice them in favour of either as Colours? Thus Education and Custom may influence our internal Senses, where they are antecedently, by inlarging the Capacity of our Minds to retain and compare the Parts of complex Compositions: And then, if the finest Objects are presented to us, we grow conscious of a Pleasure far superior to what common Performances excite. But all this presupposes our Sense of Beauty to be natural. Instruction in Anatomy, Observation of Nature, and of those Airs of the Countenance, and Attitudes of Body, which accompany any Sentiment, Action, or Passion, may enable us to know where there is a just Imitation: but why should an exact Imitation please upon Observation, if we had not naturally a Sense of Beauty in it, more than the observing the Situation of fifty or a hundred Pebbles thrown at random? and should we observe them ever so often, we should never dream of their growing beautiful. |
Kasvatuksen tai koulutuksen vaikutus on se, että saamme monia teoreettisia käsityksiä, jotka ovat toisinaan tosia, toisinaan epätosia, ja meidät saadaan usein uskomaan, että kohteet voivat luonnostaan tuottaa nautintoa tai tuskaa ulkoisille aisteillemme, vaikka niillä ei todellisuudessa ole tällaisia ominaisuuksia. Lisäksi kasvatus tuottaa joskus sattumalta ja joskus tarkoituksellisesti vahvoja mielleyhtymiä, joilla ei ole mitään järkevää perustetta ja joita on myöhemmin vaikea purkaa. Näin pimeys, monet ruuat ja tietyt harmittomat teot alkavat tuntua vastenmielisiltä; samalla tavalla syntyy myös perusteetonta mieltymystä. Missään näistä tapauksista kasvatus ei kuitenkaan saa meitä huomaamaan kohteissa ominaisuuksia, joita aistimme eivät luonnostaan kykene havaitsemaan. Saatamme olla siinä väärässä uskossa, että meille tutuksi tulleet vatsavaivat aiheutuvat ruuista, jotka oikeasti ovat terveellisiä; näkö- ja hajuaistin välityksellä saamme epämiellyttäviä ideoita sianruuasta ja sikoläteistä emmekä ehkä ruokapöydässä pysty estämään niiden palaamista mieleen. Syntymäsokeat eivät kuitenkaan koskaan ole suhtautuneet kielteisesti epämiellyttävän värisiin esineisiin tai myönteisesti kauniin värisiin; he ehkä kuulevat muiden moittivan jotakin väriä ja luulevat, että puhutaan jonkin muun aistin aivan erilaisesta aistiominaisuudesta, mutta siinä kaikki. Samalla tavalla makuaistia vailla oleva ihminen ei voisi minkäänlaisen kasvatuksen avulla vastaanottaa makuaistin ideoita eikä ruveta pitämään tiettyjä ruokia herkullisina. Niinpä jos meillä ei olisi luontaista kauneuden ja harmonian aistia, emme voisi koskaan ruveta pitämään tiettyjä olioita tai ääniä kauniina tai harmonisina. Koulutusta saanut mutta asioihin syvällisemmin paneutumaton gootti ehkä kuvittelee, että hänen maanmiehensä ovat saavuttaneet täydellisyyden rakennustaiteessa, ja vastenmielisyys vihollisia eli roomalaisia kohtaan on voinut saada epämiellyttäviä ajatuksia yhdistymään näiden rakennuksiin ja on ehkä yllyttänyt niiden purkamiseen, mutta hän ei olisi koskaan päätynyt käsityksiinsä ilman kauneusaistia. Ovatko sokeat koskaan väitelleet siitä, onko purppuranpunainen kauniimpi väri kuin helakanpunainen, tai voisiko mikään koulutus saada heidät pitämään jompaakumpaa parempana värinä? Näin ollen kasvatus ja tottumukset voivat vaikuttaa jo ennalta olemassa oleviin sisäisiin aisteihimme parantamalla mielemme kykyä tallentaa ja vertailla monimutkaisten kokonaisuuksien osia. Kun sitten kohtaamme jotain erityisen hienoa, tunnemme huomattavasti suurempaa nautintoa kuin tavallisten kohteiden äärellä. Kaikki tämä edellyttää kuitenkin, että kauneusaistimme on luonnollista alkuperää. Anatomian opiskelu, luonnon havainnointi sekä niiden ilmeiden ja ruumiin asentojen tarkkailu, jotka liittyvät tunteisiin, tekoihin ja mielenliikutuksiin, voivat auttaa meitä tunnistamaan onnistuneen jäljitelmän. Mutta miksi tarkka jäljitelmä miellyttäisi, ellemme luonnostaan aistisi siinä kauneutta – enemmän kuin katsoessamme, mihin viisikymmentä tai sata sattumanvaraisesti heitettyä kiveä ovat lentäneet? Emmekä kuvittele kivien muuttuvan kauniiksi, vaikka tarkastelisimme niitä kuinka usein tahansa. |
||
| 4 | There is something worth our Observation as to the manner of rooting out the Prejudices of Education, not quite foreign to the present Purpose. When the Prejudice arises from Associations of Ideas without any natural Connection, we must frequently force ourselves to bear Representations of those Objects, or the Use of them when separated from the disagreeable Idea; and this may at last disjoin the unreasonable Association, especially if we can join new agreeable Ideas to them: Thus, Opinions of Superstition are best remov'd by pleasant Conversation of Persons we esteem for their Virtue, or by observing that they despise such Opinions. But when the Prejudice arises from an Apprehension or Opinion of natural Evil, as the Attendant, or Consequent of any Object or Action; if the Evil be apprehended to be the constant and immediate Attendant, a few Trials, without receiving any Damage, will remove the Prejudice, as in that against Meats: But where the Evil is not represented as the perpetual Concomitant, but as what may possibly or probably at some time or other accompany the Use of the Object, there must be frequent Reasoning with ourselves, or a long Series of Trials without any Detriment, to remove the Prejudice; such is the Case of our Fear of Spirits in the Dark, and in Church-yards. And when the Evil is represented as the Consequence perhaps a long time after, or in a future State, it is then hardest of all to remove the Prejudice; and this is only to be effected by slow Processes of Reason, because in this Case there can be no Trials made: and this is the Case of superstitious Prejudices against Actions apprehended as offensive to the Deity; and hence it is that they are so hard to be rooted out. | Tarkoitustemme kannalta on hyvä kiinnittää huomiota tapoihin, joilla voidaan kitkeä kasvatuksen mukanaan tuomia ennakkoluuloja. Kun ennakkoluulo on peräisin sellaisten ideoiden assosiaatioista, joilla ei ole mitään luonnollista yhteyttä, meidän täytyy usein pakottaa itsemme sietämään näiden kohteiden mielikuvia tai käyttämistä ja pitää loitolla epämiellyttävä idea. Tämä saattaa ajan myötä purkaa tuon perusteettoman mielleyhtymän, varsinkin jos pystymme tuomaan mukaan uusia miellyttäviä ideoita. Niinpä taikauskoiset käsitykset saa parhaiten hälvenemään, kun antautuu niitä koskevaan miellyttävään keskusteluun sellaisten ihmisten kanssa, joita arvostaa heidän hyveellisyytensä vuoksi, tai kun huomaa heidän halveksivan tällaisia käsityksiä. Asia on kuitenkin toinen, jos huomaamme tai olemme siinä käsityksessä, että luonnollisen paha asia seuraa jostain kohteesta tai teosta tai liittyy siihen muilla tavoin. Jos tämä pahan ajatellaan liittyvän asiaan aina ja välittömästi, ennakkoluulon karistamiseksi (vaikkapa liharuokia kohtaan) riittää, että kokeilemme asiaa muutaman kerran ja huomaamme, että vahinkoa ei aiheutunut. Jos taas paha ei aina tunnu liittyvän kohteeseen vaan ainoastaan joskus ja vain mahdollisesti tai todennäköisesti, ennakkoluulon nujertamiseksi tarvitaan toistuvaa järkeilyä tai monia kokeiluja ilman huonoja seurauksia. Tällaisesta on kyse, jos pelkäämme pimeässä tai hautausmaalla vaanivia aaveita. Ennakkoluulosta on kaikkein vaikeinta päästä eroon siinä tapauksessa, että paha ilmenee ehkä vasta pitkän ajan kuluttua tai Tulevassa Maailmassa. Silloin vaaditaan pitkällistä pohdiskelua, koska kokeita ei voi tehdä. Tällaisia ovat taikauskoiset käsitykset Jumalaa loukkaavista teoista. Juuri siksi niitä on niin vaikea kitkeä pois. | ||
| 5 | Example seems to operate in this manner. We are conscious that we act very much for Pleasure, or private Good; and are thereby led to imagine that others do so too: hence we conclude there must be some Perfection in the Objects which we see others pursue, and Evil in those which we observe them constantly shunning. Or, the Example of others may serve to us as so many Trials to remove the Apprehension of Evil in Objects to which we had an Aversion. But all this is done upon an Apprehension of Qualitys perceivable by the Senses which we have; for no Example will induce the Blind or Deaf to pursue Objects as colour'd or sonorous; nor could Example any more engage us to pursue Objects as beautiful or harmonious, had we no natural Sense of Beauty or Harmony. Example may make us conclude without Examination, that our Countrymen have obtain'd the Perfection of Beauty in their Works, or that there is less Beauty in the Orders of Architecture or Painting, us'd in other Nations, and so content ourselves with very imperfect Forms. And Fear of Contempt as void of Taste or Genius, often makes us join in approving the Performances of the reputed Masters in our Country, and restrains those who have naturally a fine Genius, or the internal Senses very acute, from studying to obtain the greatest Perfection; it makes also those of a bad Taste pretend to a livelier Perception of Beauty than in reality they have: But all this presupposes some natural Power of receiving Ideas of Beauty and Harmony. Nor can Example effect any thing farther, unless it be to lead Men to pursue Objects by implicit Faith, for some Perfection which the Pursuer is conscious he does not know, or which perhaps is some very different Quality from the Idea perceiv'd by those of a good Taste in such Affairs. |
Esimerkit näyttävät vaikuttavan seuraavalla tavalla. Tiedämme toimivamme suuressa määrin nautinnon tai oman hyvämme vuoksi, ja tämä saa meidät kuvittelemaan, että muut tekevät samoin. Päättelemme, että muiden tavoittelemat asiat ovat varmaankin jollain lailla oivallisia ja jotain pahaa täytyy olla muiden välttelemissä asioissa. Tai sitten muiden esimerkit voivat toimia kokeina, joiden tuloksena aiemmin karttelemamme asiat eivät enää näytä pahoilta. Kaiken tämän ehtona kuitenkin on, että aistiemme avulla kykenemme havaitsemaan erilaisia ominaisuuksia. Mikään esimerkki ei saa sokeaa tai kuuroa tavoittelemaan asioita niiden värin tai äänen vuoksi. Yhtään sen enempää esimerkki ei voi saada meitä tavoittelemaan asioita niiden kauneuden tai harmonian vuoksi, ellei meillä ole luontaista kauneuden tai harmonian aistia. Esimerkit voivat saada meidät hätiköidysti ajattelemaan, että oman maamme taiteessa on saavutettu kauneuden täydellisyys tai että muiden kansojen rakennus- tai maalaustaiteen tyyli on vähemmän kaunista, ja näin sitten tyydymme hyvinkin epätäydellisiin muotoihin. Pelko siitä, että meitä halveksitaan maun puutteen tai lahjattomuuden vuoksi, saa meidät usein joukon jatkona ylistämään oman maamme maineikkaiden mestareiden teoksia. Se jarruttaa synnynnäisesti lahjakkaita tai niitä, joilla on tai tarkat sisäiset aistit, perehtymästä asioihin ja saavuttamasta suurinta täydellisyyttä. Jos oma maku todellakin on huono, se saa myös teeskentelemään todellista elävämpää kauneuskokemusta. Kaikki tämä edellyttää kuitenkin jonkinlaista luontaista kykyä, jolla otamme vastaan kauneuden ja harmonian ideoita. Mihinkään sen kummempaan esimerkki ei vaikuta, ellei sitten siihen, että se saa ihmiset tavoittelemaan asioita sokean uskon vallassa. He tietävät, että he eivät ole perillä siitä oivallisuudesta, johon uskovat ja joka on ehkä aivan eri ominaisuus kuin niiden ihmisten havaitsema idea, joilla on hyvä maku sellaisissa asioissa. |
||